USKOMATONTA MUTTA TOTTA

Niinhän siinä sitten kävi, että maamme hallitus päätti laittaa myös sosiaali- ja terveyssektorin sekä ihmisten hyvinvoinnin kurimukseen aikaistamalla talouden leikkauksia, jotka kohdentuvat järjestöihin. Leikkaukset ovat niin mittavia, että varmuudella voidaan todeta niiden kohdentuvan suomalaisiin lapsiin ja perheisiin puhumattakaan niistä, jotka jo muutoinkin ovat tiukilla. Otan hyvin harvoin kantaa mihinkään poliittisiin päätöksiin, mutta tätä en kyllä voi sivuuttaa. Kertakaikkisen hölmöä ja vastuuntunnotonta toimintaa valtaa pitäviltä.

Omaan järjestöömme vaikutukset näkyvät jo ja ensi vuosi onkin sitten oma tarinansa. Tämän kaltaiset ratkaisut koettelevat uskoa tulevaisuuteen ja ainakin omalta osaltani asia on vaikuttanut minuun paljonkin. Laittaa miettimään oikein kunnolla, että mitähän järkeä kaikessa tässä touhuamisessa on, kun työmme arvostus ja resurssit viedään sormia napsauttamalla pois. Säästötarpeet ymmärrän kyllä hyvin, mutta leikkauskohteiden kanssa onkin toinen juttu.

Samaan aikaan, kun työmme rakenteita ja tarpeellisuutta ravistellaan, on oma työmme sujunut erinomaisen hyvin ja työtä on riittänyt. Uuttakin on koko ajan kehitteillä, mutta näiden kanssa joutunemme ottamaan urheilutermein ”aikalisän”. Maan hallituksen jo mainitut toimet tulevat varmistamaan sen, että ihmisten hyvinvointi joutuu tulevaisuudessa entistä kovempaan mankeliin. Eihän tämä nyt oikein hyvältä näytä.

Muutama sana nuorista. Nuorten pahoinvointi on jatkanut kasvuaan, nuorisorikollisuus lisääntyy ja esim. Hyvinkäällä < 15 -vuotiaiden tekemät rikokset ovat lähes tuplaantuneet vuodesta 2022. Päihteiden käyttökin on lisääntynyt kiitos vapetuksen (e-savuke), nikotiinipussien ja huumeiden. Samaan aikaan maamme hallitus haluaa eurooppalaistaa suomalaisten juomatapoja ja alkoholin saatavuutta halutaan parantaa sallimalla väkevämmät alkoholituotteet ruokakauppoihin eli lisäämällä huimasti ostopaikkoja. Uskomatonta mutta totta.

Aika vähän kuulen keskustelua nuorten pahoinvoinnin juurisyistä. On totta, että koronasta toipuminen on menossa ja sen seurauksia niitetään nyt. Yksi merkittävimmistä juurisyistä löytyy kuitenkin kodeista lasten/nuorten huoltajista, joilta vanhemmuus on lipsunut käsistä
jo aikaa sitten. Ihmettelen neljän lapsen isänä sitä, kuinka on mahdollista, että yhteiskunnassamme on alakouluiässä olevia lapsia, joilla on vakavia käytöshäiriöitä, piittaamattomuutta säännöistä, keskittymiskyvyn ongelmat, he eivät liiku eivätkä nuku riittävästi, toisten kunnioitus on retuperällä ja heidän koko olemustaan kuvaa itsekkyys ja levottomuus. On minulla tähän vastauskin. Nykymaailma tarjoaa tähän loistavat puitteet (viihde-elektroniikka, somekanavat, vapaakasvatus jne.), sietäminen, keskittyminen ja yrittäminen ovat vähentyneet. Kaiken kukkuraksi varhaislapsuudessa opitut kultaisen käytöksen säännöt sekä vanhempien oma esimerkki loistavat poissaolollaan ja nyt tullaan kliimaksiin – vanhemmuus on hukassa tai sitä ei ole ollenkaan. Uskomatonta mutta totta.

Mikä ratkaisuksi esitettyyn ongelmaan? On selvää, että yksinkertaista, nopeaa ja tehokasta suunnanmuutosta ei ole nopeasti saatavilla, eikä siis tehtävissä. On tehtävä kestäviä ja pitkäkestoisia ratkaisuja rohkeasti sekä luovasti. Ehkäisevä työ perheissä käynnistyy jo lasta odottaessa neuvolakäyntien yhteydessä. Varmuudella tarvitsemme tännekin tehokkaampia toimia nuorten aikuisten tukemiseksi heidän pian mullistuvassa elämäntilanteessa ja työkaluja ammattilaisille kuinka kyetä varhaiseen puuttumiseen tehokkaammin aikuisten mahdollisissa tunnistettavissa ongelmissa (mielenterveys ja päihteet).

Lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat tärkeitä turvallisuuden, kiintymyksen ja luottamuksen tunteiden kehittyessä. Varhaislapsuuden päiväkoti vaiheessa on tänä päivänä nähtävissä rajattomasti ja rakkaudettomasti kasvatettuja lapsia, joiden elämässä Padit ja muut pelikonsolit ovat olleet kovassa käytössä. Usein tästä johtuen ryhmässä toimiminen ei luonnistu kovin helpolla. Mielestäni meidän tulisi paremmin suojata lapsiamme tämänkaltaisilta virikkeiltä ja niiden sijaan tarjota syliä sekä läsnäoloa enemmän. Liikkumisen innostamisen ensivaiheet koetaan myös tässä ikävaiheessa ja siinä vanhempien / huoltajan oma esimerkki on merkittävässä asemassa. Tässä asiassa edustan todellista kokemusasiantuntijuutta neljän lapsemme liikuntakipinän synnyttämisessä.

Perusopetuksen alkuvuosina voidaan jo nähdä, kuinka lapsen kasvatus on lähtenyt liikkeelle ja minkälaiset ”eväät” koti on tarjonnut koulupolkua varten. Väitän, että alakouluopettajat näkevät työssään laajan kirjon erilaisia kasvatustyylejä ja joidenkin kohdalla tarvitaan jo paljon erityistä tukea oppimiseen ja elämiseen. Merkittävin tekijä turvata lapsen koulupolun alun vaihe on vanhempien oma esimerkki, läsnäolo, rakkauden osoittaminen, tunnetaitojen opettaminen, rajojen luominen, liikkumiseen innostaminen ja kaikinpuolinen turvallisuuden tunteen rakentaminen. Kodin ja koulun välistä yhteistyötä meidän tulisi lisätä entisestään. Yksi keino voisi olla todistuksissa huoltajien merkinnät vuosittain yhteisiin tapahtumiin osallistumisista (mm. vanhempainillat). Ilman riittävää osallistumista kodin ja koulun yhteisiin tilaisuuksiin ei lasta siirretä seuraavalle luokka-asteelle. Tietoisuus siitä, että kukaan ei ole yksin lisääntyisi, ymmärrys kasvatusvastuun jakaantumisesta lisääntyisi, kodin ja koulun välinen yhteistyö paranisi, yhteisöllisyys alueellisesti kasvaisi ja vanhemmat saisivat paremmin vertaistukea kasvatukseen muilta vanhemmilta.

Yläkouluvaiheeseen siirryttäessä odottavat jo murrosiän haasteet. Tähän liittyen esim. päihdekokeiluista ensimmäiset kokemukset saadaan jo alakoulun loppuvaiheessa vauhdin kiihtyessä kohti 9.luokan päättäreitä. Nuoren elämässä korostuvat kavereiden merkitys ja omaa identiteettiä haetaan kiivaasti. Vanhempana olisi mielestäni tärkeää tehdä edelleen asioita yhdessä ja edellä mainitsemiani tärkeitä vaatimuksia unohtamatta. Alakoulusta opittua kodin ja koulun välistä yhteistyötä jatketaan samoilla tavoin aina yläkoulun loppuun. Luin hiljattain hyvän kirjoituksen tunnetulta sosiaalipsykologian asiantuntijalta. Siitä mieleeni jäi kirjoittajan esittämiä keinoja esim., että < 13 -vuotiaille ei suositella sometilejä ollenkaan ja koulupäivän aikana pitäisi älypuhelimien käyttö kieltää kokonaan (myös välitunnit). Näiden toimivuudesta on näyttöä muualta Euroopasta – mikä estää, ettemme tekisi näitä lastemme terveen kehityksen turvaamiseksi?

Peruskouluvaiheessa kouluissa tulisi olla oppiaineena elämänhallintataito. Tämä olisi kuten oman aikani kansalaistaito oppiaine, jossa opitaan monenlaisia käytännöllisiä ja hyödyllisiä asioita elämästä sekä yhteiskunnasta. Tätä oppiainetta ei tarvitsisi arvostella ollenkaan. Liputan vahvasti tämän puolesta.

Edellä kävin lävitse joitakin toimia lapsen kasvuvaiheessa 0-15 -vuotiaina, joita voisimme halutessamme tehdä tai ainakin kokeilla. Asioista voidaan olla montaa mieltä, mutta itse ainakin uskon esittämiini asioihin. Suurin osa nuoristamme voi hyvin ja haasteet eivät kaikkia kosketa. Varmaa on se, että jos emme tee yhtään mitään niin tilanne ei kyllä tulevaisuudessa paremmaksikaan muutu. Tuoretta presidentti Stubbia mukaellen kolmen kohdat nostot vielä loppuun;

1) Vanhemmuuteen tukea ja siihen heräämisiä,
2) Kodin ja koulun välinen yhteistyö on mahdollisuus, jota tulee parantaa,
3) Yhdessä – ei yksin. Yhteisöllisyys lisääntyy teoilla ei korulauseilla.

Hyvää kesää kaikille toivottaen,



Henrik Norrena
toiminnanjohtaja
Elämäni Sankari ry

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta  siihen voi ja pitää aina varautua?

Hyvää alkanutta vuotta 2024. Viime vuosina olemme saaneet kokea toden teolla erilaisia toimintaympäristön muutoksia, joihin emme itse kykene aina vaikuttamaan. Monet muutoksista ovat toki sellaisia, joihin ihmiset pystyisivät kyllä paremmalla yhteistyöllä ja aidolla halulla vaikuttamaan. Maailmanlaajuiset haasteet mm. ilmastonmuutos ja sodat eripuolilla ovat sellaisia, joihin luulisi ihmiskunnalta yhteistyöhalukkuutta löytyvän. Hiljaista on kuitenkin ollut yhteistyön osalta ja maailmanmeno jatkuu levottomana luoden epävarmuutta meille kaikille. Meillä täällä Suomessa on ollut vielä rauhallista, mutta ihmisistä aistii, että kaikki ei ole kunnossa. Vastakkainasettelu on lisääntynyt, äänenpainot voimistuneet, toisten kuunteleminen ja ymmärtäminen ovat heikentyneet. Mielestäni nämä merkit kielivät potentiaalisista ongelmista.

Järjestökentälläkin eletään muutosten äärellä. Tiukentuvat taloudelliset tilanteet heijastuvat järjestöjen toimintaan ja samaan aikaan inflaatio painaa yhteiskuntaa rajusti. Tilanne vaikuttaa monin tavoin järjestöihin ja niissä toimivien ihmisten arkeen. Polarisoituminen yleisesti tekee sen, että syntyy vastakkainasettelua ja ääripäät lipuvat kauaksi toisistaan. Keskustelun ja välittämisen kulttuuri heikkenee. Taloudellisesti monet perheet ovat jo niin ahtaalla, että jokapäiväinen ruokaileminenkaan ei ole enää itsestäänselvyys. Hyvinvointiyhteiskuntaamme ravistellaan nyt oikein kunnolla. Huomaan kirjoittavani tässä kovin negatiivisesti maailman menosta. Haluan kuitenkin korostaa, että moni asia on oikein hyvin ja kyllä kaikesta selvitään. Tämän blogini julkaisemisen jälkeen Suomelle on valittu uusi tasavallan presidentti. Toivon todella, että tehtävään valittava henkilö saa ulkopoliittisten tehtäviensä lisäksi yhtenäistettyä kansakuntaamme ja turvattua omalta osaltaan hyvinvointiyhteiskuntamme. Tähän työhön tarvitaan kaikki mukaan.

Oma järjestömme juhlisti viime vuonna neljännesvuosisadan taivaltaan. Olemme nähneet jo aika monia muutoksia historiamme aikana. Mielestäni olemme kuitenkin hienosti aina selviytyneet. Yksi merkittävä tekijä tässä on ollut se, että olemme suunnitelleet hyvin toimintaamme ja tarvittaessa joustavasti myös muuttaneet sitä. Järjestökenttä tarjoaa joustavaan toimintalinjan muutokseen ketterämmät mahdollisuudet kuin jokin toinen raskaampi organisaatio esim. yksittäinen kuntaorganisaatio. Käynnistyneeseen toimintavuoteen lähdimme uusitulla toimintastrategialla, joka ulottuu aina vuoteen 2026 saakka. Nykytila-analyysin kautta löysimme omaan toimintaamme suuntaviivat, tavoitteet ja visiot, joita kohden lähdemme etenemään. Laadimme kohtuullisen kunnianhimoisen strategian, jossa iso päämäärä on laajentaa toimintaamme maltillisesti, vaikka ajat ovat haastavat. Toimintamme maltillinen kasvu toteutuu vaikuttamalla omiin palveluihimme, asiakkuuksiimme, kumppanuuksiimme ja rahoitukseemme. Luotamme omaan tekemiseemme ja toimintamme keskiössä olevaan ihmisten väliseen kohtaamistyöhön. Strategiaprosessin aikana missiotamme päivitettiin yhteisellä päätöksellä. Toimintamme ydintarkoitus on nyt kuvattuna muotoon; ”Kohtaamme, näemme, kuulemme – luomme näköaloja hyvinvointiin”.

Operatiivisesti tämän vuoden toiminta on lähtenyt vauhtiin oikein reippaasti. Kohtaamistyötä on tehty suunnitellusti, yhteistyökumppanuudet ovat vahvistettu, rekrytoimme yhden uuden työntekijän, vierailimme Educa-messuilla Helsingissä ja vaikuttamistyö eri verkostoissa on jatkunut entiseen tapaan. Uusiakin yhteistyön muotoja on suunnitteilla ja eteenpäin katsotaan koko ajan. Kaikki edellä mainittu perustuu huolelliseen suunnitteluun, mikä on mielestäni kaiken toiminnan elinehto. Toinen tärkeä asia on strategiamme toteutumisen seuranta. Tähän työhön olemme päättäneet tällä uudella strategiakaudella panostaa erityisellä huolellisuudella. Hektisessä arjessa haasteeksi yrittää aika ajoin tulla liiallinen kiire, mikä heikentää suunnittelutyötä ja käytännön työn tekemistä. Luulen, että aika moni meistä kykenee samaistumaan tähän.  

Liiallinen kiire vaikuttaa aika ajoin myös henkilökohtaiseen elämääni hankaloittaen sitä. Tämän asian kanssa olen saanut taistella ja myös kuulla siitä läheisiltäni. Ajan ottaminen, tilanteen rauhoittaminen, oleelliseen keskittyminen ja läsnäolo eivät ole itsestäänselvyyksiä. Perhepiirissäni tapahtuu tänä vuonna iloisia asioita, joista kerron mielelläni myöhemmin lisää. Kevään tuloa odotellessa lisääntyy myös jääurheiluni kaukalopallon parissa, koska keväiset SM-turnaukset siintävät jo edessä. Tällä kertaa turnaukset vievät minut joukkueideni kanssa Vuokattiin ja Lappeenrantaan. Vuonna 2015 perustimme kahden kaverini kanssa Stay Strong -nimisen tennisturnauksen, jossa perusideana oli pelata 10 vuoden aikana yksi turnaus / vuosi vaihtuvilla pelipaikkakunnilla. Samalla varmistamme sen, että tapaamme ja pidämme yhtä. Nyt olemme tilanteessa, missä näitä turnauksia on pelattu jo 9. kertaa ja tämän vuoden turneemme tulee päättämään tämän sopimamme rupeaman. Aikomuksemme on pelata päätösturnaus juhlallisesti Tukholmassa loppukesästä. Kaikki nämä edellä mainitut liikunnalliset tapahtumat ovat minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeitä ja hyvinvointini kivijalka.

Toivon kaikille hyvää ja liikunnallista vuotta 2024!


Henrik Norrena 

Toimintavuosi kääntymässä jo loppusuoralle

Reippaat terveiset täältä Sankareiden työn keskiöstä. Tämä 25. toimintavuotemme on ollut todella hektinen toiminnallisesti, kuten hieman uumoilinkin tähän vuoteen lähdettäessä. Toimintavuotta on elävöittänyt juhlavuoden tapahtumamme, jotka ovat nyt kaikki saatu toteutettua. Syksyn päätapahtumat osallistuminen Red Carpet elokuvafestivaalin gaalatilaisuuteen ja oma juhlaseminaarimme ovat iloisesti takanapäin. Juhlaseminaari oli teemansa mukaisesti ”Yhdessä -ei yksin” yhteistyön aikaansaannosta. Kiitokset kaikille mukana olleille toimijoille, runsaslukuiselle yleisölle (lähes 300) ja toimijatorille osallistuneille tapahtuman onnistumisesta. Tämän seminaarin puheenvuorot löytyvät edelleen tallenteena verkkosivuiltamme.

Samaan aikaan, kun juhlistimme menneitä aikoja, käänsimme katseet jo loppukesästä tulevaisuuteen ja uuden toimintastrategiamme valmistamiseen. Uusi strategiamme on nyt hallituksemme hyväksymistä vaille valmiina ja käsittelyssä marraskuun alussa. Olemme laatineet maltillisen kasvusuunnitelman, jossa on mielestäni sopivasti haastetta, eteenpäin menoa ja kunnianhimoa. Ennen kaikkea strategiamme on maanläheinen ja hyviä käytäntöjämme tukeva suunnitelma ehkäisevän päihdetyön tehostamiseksi tulevaisuudessa. Tähän liittyy myös ensi vuoden STEA hakemuksemme perusteet. Julkaisemme tästä asiasta lisää infoa, kun saamme joulukuussa tietää tulevat STEA päätökset vuodelle 2024.

Henkilöstömme on tänä vuonna hieman muuttunut, sillä kohtaamistyön koordinaattorimme Suvi Koivulahden jäädessä äitiyslomalle häntä tuuraamaan on palkattu hyvinkääläinen Mira Paananen, joka on päässyt hyvin jo töihinsä käsiksi. Alkuvuonna palkkaamme viestinnän kehittäjä Alexander Smalin työsopimusta jatkettiin vähintään loppuvuoden mittaiseksi. Alexanderkin on päässyt mukavasti uuteen työhönsä sisään ja tuonut viestintäämme sekä markkinointiin uutta puhtia. Muu porukkamme on pysynyt entisillä vastuualueillaan ja titteleillään toimissaan.

Henkilökohtaisen kehittymisen näkökulmasta tämä vuosi on tarjonnut paljon uutta allekirjoittaneelle. Lokakuussa sain suoritettua alkuvuodesta aloittamani Drug Policy Course 2023 koulutukseni loppuun Maltalla pidetyllä päätösjaksolla. 22 osallistujaa saman moisesta määrästä eri maita sai todistuksen huumepolitiikan edistyneestä hallinnasta, huikean kansainvälisen yhteistyöverkoston, paljon uutta osaamista ja unohtumattomia elämyksiä kaikilta kolmelta eri opintojaksolta. Kirjoitin tästä kokonaisuudesta myös loppuraportin / matkakertomukseni ja mitä todennäköisemmin tulen sen julkaisemaan myöhemmin verkkosivuillamme. Yksi suurimmista oppimistuloksista itselläni oli mielestäni kokonaisvaltaisen näkemyksen huumepolitiikasta parempi oivaltaminen sekä globaalisti että kansallisesti.



Siviilielämän puolella minulle on iloa tuonut perheemme jälkikasvun tekemisten seuraaminen ja tukeminen sekä lapsenlapsemme elämässä mukana oleminen. Muuttuvia tilanteita tulee eteen paljon ja se on juuri sitä täyttä elämää. Oma urheileminen on ollut kilpatasolla tietoisesti vähäisempää, mutta kiireiden helpottaessa tähänkin asiaan tulee muutos. Jääurheiluni huipennukset tapahtuvat aina keväisin, joten sinne on katseet ja tavoitteet suunnattu. Lopuksi vielä haluan jakaa yhden mahtavan kirjalukukokemuksen, jota suosittelen vahvasti kaikille ihmisille. Luin kesällä lahjaksi saamani kirjan ”Kadonnut keskittymiskyky”, Johan Hari. Tämä osui ja upposi. Kirja oli erittäin ajankohtainen ja hyvin kirjoitettu, mikä sopivasti laittoi miettimään monia asioita tästä elämän hektisyydestä.

Näillä terveisillä tsemppiä kaikille loppusyksyyn ja iloista talven odotusta,

Terveisin,

Henrik Norrena 

Puolivälin krouvissa

Vuosi 2023 on edennyt jo lähes puoliväliinsä. Kevät piti minua niin kiireisenä, että näiden blogieni väli on kasvanut turhan pitkäksi. Rehellisesti voin kyllä tunnustaa, että kyse ei ole laiskuudesta vaan todellakin arkeni hektisyydestä. Koulutyömme alkuvuonna on ollut 142 % vilkkaampaa kuin edellisvuonna. Tämä kertoo jo paljon työtahdistamme. Näiden koulutöiden ohella olemme tehneet paljon muutakin kehittämisen, tapahtumien toteuttamisen ja verkostotyön merkeissä. Tähän viime mainittuun olemme saaneet uusia verkostokumppaneita 20 kpl kansainvälisen koulutukseni myötä. Itselläni on parhaillaan käynnissä Drug Policy Course 2023 koulutus, jota olen tänä vuonna suorittanut nyt kahden opintoviikon verran. Koulutus on EU:n Pompidou ryhmän koordinoimaa ja tänä vuonna siihen osallistuu edustajia 21 eri maasta. Syksyllä saan tämän koulutuksen päätökseen ja tulen kirjoittamaan siitä ihan oman blogitekstinkin. Työn ohella opiskeleminen on välillä ollut melko haastavaa, mutta on se kyllä antanutkin paljon.

Tänä vuonna minua on pohdituttanut paljon toimintaympäristömme muutokset ja yleinen epävarmuuden tila johtuen monista eri osatekijöistä. Järjestökenttäkin elää muutoksen aikaa. Ensi vuonna valtionavustuksemme siirtyvät ensi kerran valtion budjetin alle ja nähtäväksi jää miten muutos tulee vaikuttamaan käytännön tasolla. Talousasioiden suhteen olemme kaikki tiukoilla kiihtyvän inflaation ja hinnan korotusten myötä. Iso muutostekijä on vastavalittu maan hallitus ja sen tulevat painotukset sekä säästötoimet. Omaa toimintaamme tarkastelemme elokuussa käynnistyvillä strategiapäivillä, joissa lähdemme luomaan omaa strategiaamme tuleville vuosille. Odotan jo innolla tätä prosessia, sillä tämän työn merkitys kantaa aina pitkälle tulevaisuuteen. Näissä muuttuvissa toimintaympäristöissä uskon, että strategiatyömme on tällä kertaa entistäkin merkityksellisempää.

Yksi itseäni innostava asia tänä vuonna on ollut se, että vietämme järjestömme 25. juhlavuotta parhaillaan. Nimesimme juhlavuoden tapahtumiksi kevätkaudella sankarisählyturnauksen yläkoululaisille, kesäleirimme Hyvinkäällä ja sankarigolftapahtuman yrityskumppaneillemme. Nyt nämä kaikki kolme tapahtumaa ovat onnistuneesti takanapäin. Voin olla ylpeä osaavasta henkilöstöstäni, yhteistyökumppaneistamme ja kaikista niistä ihmisistä, jotka osallistuivat ko. tapahtumiin. Ilman heitä tapahtumat eivät olisi onnistuneet. Syyskaudella juhlistamme vielä juhlavuottamme kahdella eri tapahtumalla. Olemme mukana elokuussa Red Carpet elokuvafestivaaleilla ja mm. siihen liittyvän golftapahtuman hyväntekeväisyyskohteena. Syyskuun 26. päivä järjestämme Hyvinkääsalissa sitten juhlavuoden päätapahtumamme; Päihde- ja mielenterveysseminaarin teemalla ”Yhdessä – ei yksin”. Seminaari on maksuton kokopäivä seminaari, josta saa lisätietoja verkkosivultamme. Olen täysin varma siitä, että tästä seminaarista tulee upea tapahtuma.   

Henkilökohtaisella tasolla alkuvuoden merkittävin tapahtuma oli esikoispoikani avioituminen toukokuussa. Meillä oli hieno hääjuhla Kankaisten tilalla Hämeenlinnassa ja tilaisuudesta jäi paljon upeita muistoja. Pidin myös puheen hääparille, joka hieman meinasi jännittää minua, mutta lopputuloksesta tuli juuri sellainen kuin pitikin. On mahtavaa nähdä kuinka jälkikasvumme löytää paikkansa maailmassa ja olla mukana heidän elämässään. Minun on palattava vielä ajatuksissani kevätkauden kaukalopallon huipennukseen, sillä tästä tuli minulle henkilökohtaisesti ehkä kaikkien aikojen kovin. Helsingin avoimen sarjan mestaruus tuli joukkueelleni näytöstyyliin ja tässä sarjassa vein pistepörssin voitonkin 120 pisteellä (23 ottelua). Osallistuin lisäksi kolmen eri ikämiessarjan SM-kisoihin ja näistä jäi käteen SM-kulta (M55) ja SM-hopeat (M45 ja M50) sarjoista. Harjoitteluni onnistui ja pelasin myös todella paljon viime talvena. Tästä on hyvä jatkaa ja yrittää parantaa.

Alkavaa kesälomaani odotan todella innolla. Tuntuu, että olen loman tarpeessa ja nyt on annettava aikaa itselle sekä perheelleni enemmän. Isompia lomasuunnitelmia ei vielä ole, mutta varmuudella niitäkin alkaa tulemaan. Elokuun alussa palataan virkeänä työtehtävien pariin ja siitä sitten kohti loppuvuotta.

Oikein hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille!

Terveisin,

Henrik Norrena 

Kevät jo kurkistelee ja valoa näkyvissä

Vuosi 2023 on jo hyvää vauhtia kääntymässä maaliskuun puolelle. Järjestössämme vuosi on käynnistynyt aiemmista vuosista poiketen varsin vauhdikkaasti. Heti toimintavuoden aluksi palkkasimme ensi kertaa palkkatuen turvin järjestöömme viestinnän kehittäjän osa-aikaisella työsopimuksella. Alexander Smal aloitti meillä 2.1.2023 ja tämän yhteistyökuvion mahdollisti osaltaan yhteistyökumppanimme Kehityspiikki Koulutus Oy, joka kustantaa palkkauskustannuksista osan Alexanderin työpanosta vastaan. Tätä kirjoittaessa Alexander on jo päässyt mukavasti työhönsä kiinni.

Järjestömme operatiivinen toiminta päihdeoppituntien osalta on ollut lähes 75 % vilkkaampaa kuin viime vuonna tähän aikaan. Suurin syy on se, että viime vuonna käynnistynyt Pidä Pääsi -koulukiertue Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella jatkuu täyttä vauhtia kevätlukukauden aikana. Iloksemme muitakin kouluvierailuja on ollut kiitettävästi ja vierailimme mm. Educa-messuilla Helsingissä tammikuun lopuilla. Kevät on järjestössämme eri tapahtumien sesonkiaikaa, jolloin niitä suunnitellaan ja toteutetaan kiivaaseen tahtiin. Tulossa olevia tapahtumiamme ovat mm. päihdekuplatapahtumat (Hyvinkää, Mäntsälä), sankarisählyturnaus Hyvinkään yläkouluille ja sankarigolftapahtuma.

Tänä vuonna järjestömme juhlistaa 25. toimintavuottaan teemalla ”Vartti Vuosisataa”. Tulemme julkaisemaan huhtikuussa 2023 tämän juhlavuotemme ohjelman ja kertomaan suunnitelmistamme lisää. Tässä vaiheessa voin vain todeta, että huikeita juttuja on tapahtumassa. Virallinen juhlapäivämme on syyskuun 24. päivä. Juhlavuotemme huipentuu suunnitellusti tulevaan syyskauteen.

Henkilökohtaisesti tämä käynnistynyt vuosi on merkittävä tietenkin juhlavuotemme vuoksi, mutta myös siksi, että jatkan kansainvälisiä koulutuksiani EU:n International Drug Policy ohjelmaan kuuluvan koulutuksen myötä. Koulutuskokonaisuus koostuu kolmesta viikon kestävästä moduulista, joissa on eri teemat huumetyön sektorilta. Ensimmäisessä osassa maaliskuussa pohditaan tieteen näkökulmasta eri päihteitä, käyttäytymistä ja addiktioita.  Toisessa jaksossa kesäkuussa keskitytään huumepolitiikan rooliin näkökulmana terveyden, ihmisoikeuksien ja turvallisuuden huomioiminen. Koulutuksen päättävä jakso lokakuussa pyrkii löytämään ratkaisuja käytäntöön arvioinnin, monistamisen ja hyvien käytäntöjen hyödyntämisen kautta. Odotan todella innolla tätä koulutusta ja uusia ihmisiä, joita tapaan siellä.

Vapaa-aikani osalta kulunut vuosi on myös alkanut varsin suotuisasti. Viime vuoden syksyllä alkaneet kaukalopallopelini ovat lähestymässä loppuhuipennuksiaan sekä paikallisten sarjojen että SM-lopputurnausten myötä. Olen harjoitellut ja pelannut enemmän kuin vuosiin, mikä on tuntunut todella hyvältä. Tennis on yksi intohimoistani ja sitä on jälleen pelattu perustamani Stay Strong -turnauksen muodossa. Vuonna 2015 päätimme kahden kaverini kanssa, että pelaamme joka vuosi turnauksen pitääksemme itseämme kunnossa ja tavataksemme toisiamme säännöllisesti. Sovimme 10 vuoden sopimuksen ja nyt olemme pelanneet näitä kisoja jo kahdeksana vuotena perätysten. Aivan mahtavan hienoa ja olemme onneksemme kaikki pysyneet terveinä ja hyvä vireisinä.

Tulevana keväänä esikoispoikamme Niklas astelee avioliittoon avopuolisonsa kanssa. Ilmoittauduin pitämään tässä tilaisuudessa puheen hääparille, jota jo olen hieman hahmotellutkin. On hienoa seurata oman jälkikasvun edesottamuksia ja myös lastenlapsemme tekemisiä. Näihin aurinkoisiin tunnelmiin päätän tämän kirjoitukseni ja toivon kaikille innostavaa kevään odotusta ja vuotta 2023!   

Terveisin,

Henrik Norrena 

Mikä on mennyt pieleen ja ratkaisuehdotuksia kasvaviin haasteisiin?

Kalenterilehden kääntyessä joulukuulle on aika hieman koota ajatuksiani ja tehdä kevyttä kokonaisarviota kuluneesta vuodesta. Tämä vuosi jää kyllä maailmanlaajuisten tapahtumien takia historiankirjoihin varsin ikävissä merkeissä. Omaa toimintaamme tarkasteltaessa mieleeni jää vahvimmin kohtaamistyömme paluu lähellä niitä tasoja, joissa olimme ennen koronapandemian alkua. On ollut hienoa päästä kohtaamaan ihmisiä enemmän kasvotusten ja vaikuttamaan sillä tavoin kohderyhmiimme. Samaan aikaan olemme huomanneet valitettavasti myös sen, mitä kaikkea negatiivista korona rajoitteineen teki erityisesti nuorillemme. Nuorten pelokkuus, ahdistuneisuus ja masentuneisuus lisääntyivät, ryhmätyöskentelytaidot lähes katosivat, harrastuneisuus ja liikkuminen vähenivät ja päihteiden käytössä tapahtui kasvua. Tilanne sai aikaan myös paljon eripuraa ihmisten välille ja eriarvoistuminen kasvoi.

Jatkan vielä tovin synkistelyä ja otan käsittelyyni lasten ja nuorten vanhemmat. Myös heille tämä korona-aika on ottanut koville ja samat ilmiöt kuin edellä ovat toteutuneet. Itseäni on jo useamman vuoden mietityttänyt se, että miksi ihmeessä koulujen vanhempainillat eivät tavoita enää lasten huoltajia entiseen tapaan. Näissä illoissa jaetaan tärkeää infoa koulutyön sujumisesta ja kaikesta muustakin kasvatustyöhön liittyvästä. Omat iltamme käsittelevät erityisesti nuorten hyvinvointia ja päihteiden käyttöä tuoden sinne tarkkaa tietoa kouluilla toteutetuista hyvinvointikyselystä. Tänä vuonna olemme kartoittaneet näiden kyselyidemme avulla noin 7.000 nuoren vastauksia. Syksyn 2022 järjestämiemme vanhempainiltojen perusteella antaisin valtaosalle huoltajista ehdot aktiivisuudestaan kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön.  

Aamupostissa oli 30.11.2022 puhutteleva ja hyvä pääkirjoitus otsikolla ”mikä on mennyt pieleen?”. Juttu koski ilmiöitä, joita nyt kohtaamme tässä arjessamme. Kirjoitus oli ilmeisesti saanut alkunsa nuorison jengiytymisen problematiikasta ja kaikesta niihin liittyvistä lieveilmiöistä. Pidin siitä, että jutussa huomioitiin nuorten kasvavat elämänhallintahaasteet, syrjäytyminen, nettiviihde, perheiden ja pienyhteisöjen siteiden löyhtyminen, maahanmuuttopolitiikan haasteet, yksilökeskeisyyden kasvu ja asenteiden muuttuminen. Nämä edellä mainitut syyt ovat juuri niitä tekijöitä, jotka tilanteen ovat aiheuttaneet. Nyt joudumme yhteisesti kantamaan vastuuta jälkiseurauksista.

Vanhempien rooli lastensa kasvatuksen vastaavina on täysin kiistaton fakta. Tätä vastuuta ei voi vyöryttää kenelläkään muulle, se on ja pysyy kodeissa. Tiedostan toki sen, että kaikissa kodeissa tämä ei onnistu, siksi lasten huostaanotot ovat valitettavasti varsin korkealla tasolla. Lapsen saaminen perheeseen tuo valtavan vastuun huoltajille ja elämänmittaisen yhteistyösopimuksen. Olen usein verrannut tätä kasvatusvastuuta talonrakennuksen pohjatöihin. Taloa rakentaessa on ensiarvoisen tärkeää, että pohjatyöt tehdään kunnolla. Alusta on saatava kestämään ja vatupassiin muuten on hankalaa edetä projektissa. Hyvillä pohjilla perustukset saadaan onnistumaan ja se mahdollistaa projektin etenemisen. Täsmälleen sama tapahtuu kasvatuksessakin, tosin pohjatöitä siinä tehdään kauemmin. Mikäli lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat turvattomia ja epävakaita on luvassa kasvavia haasteita, jotka melkoisella varmuudella tulevat käsiteltäviksi myöhemmin. Lapsen tullessa murrosikään tuo se mukanaan omanlaisensa haasteet, joissa vanhempia koetellaan vielä ehkä astetta kovemmin. Tämäkin vaihe kasvatuksessa on erittäin tärkeä ja onnistuessaan se antaa nuorelle hyvät eväät kasvaa itsenäiseksi aikuiseksi.

Millä näitä vanhemmuuden haasteita voisi ratkaista? Tarjoan seuraavaksi hieman lennokkaitakin ratkaisumalleja, jolla mielestäni nykyistä tilanne voisi kääntää parempaan suuntaan. Ensinnäkin haluaisin muuttaa koulujen opetusta suunnitelmineen ja käytäntöineen. Lisäisin jo alakouluihin oppiaineen, jonka nimi on elämänhallintataito. Täällä opetellaan oman itsensä hallintaa monipuolisesti ja kasvamista yhteiskunnan vastuulliseksi jäseneksi. Liikunta- ja taideaineille antaisin enemmän aikaa, koska ne palvelevat sitten kaikkea oppimista entistä paremmin. Koulujen henkilöstölle tulisi pakolliset kohtaamistyön kurssit, jotka voisivat olla jo opettajainkoulutuksessa mukana. Koulujen työrauhaa edistäisin pienentämällä luokkakokoa ja lisäämällä opettajien päätösvaltaa mm. kännyköiden käytön suhteen oppitunneilla. Oma suositukseni on, että älypuhelimia käytettäisiin oppitunneilla hyvin harkiten. Koulun ja kodin välistä yhteistyötä pitää parantaa ja kohtaamistyön kurssit valmentavat opettajia tähän.

Vanhempia lähtisin tukemaan määrätietoisemmin jo neuvolavaiheesta. Lisäisin sinne osaamista kohdata ja arvioida vanhempien tuen tarvetta. Lapsen aloittaessa koulutaipaleensa vanhemmat sitoutetaan mm. osallistumaan vähintään pari kertaa lukuvuodessa koulun järjestämiin vanhempainiltoihin. Tämä pitää alkaa jo alakoulun puolella ja jatkua aina toisen asteen opintoihin saakka. Lapsen / nuoren todistuksiin tulee merkinnät vanhempien osallistumisesta vanhempainiltoihin ja ilman niitä ei todistuksiakaan jaeta. Vanhempaintapaamiset voisivat olla enemmän vuorovaikutuksellisia ja niitä tulee uudistaa ihan reilulla kädellä. Näitä tapaamisia voidaan myös eriyttää esim. siten, että esim. nepsy-oireisten lasten huoltajille tarjotaan tapaamisissa pienryhmätoimintaa. Tällöin myös vertaistuki toteutuisi tehokkaammin huoltajien välillä.

Olen tässä kirjoituksessani tietoisesti hieman kriittinen ja osin turhautunutkin. Tämä kaikki pohjaa niihin kokemuksiin, joita sekä työni että vapaa-ajan kautta olen kokenut. Uskon ehdottomasti positiiviseen muutokseen asiassa, mutta ei se ilmaiseksi tule. Nyt on korkea aika meidän vanhempien ottaa tämä asia haltuun ja tehdä ryhtimuutosta. Onnistuminen on luonnollisesti monen tekijän summa ja se koskettaa kaikkia yhteiskunnan tasoja päättäjistä vanhempiin. Lopputulos näkyy viiveellä vuosien päästä.  

Henkilökohtaisesti kulunut vuosi on ollut varsin antoisa, mutta loppuvuosi yllättävänkin raskas. Monet epävarmuustekijät ovat vaivanneet ja huomaamatta ilmeisesti myös päässyt vaikuttamaan mm. jaksamiseeni. Onnekseni olen kyennyt toteuttamaan liikuntaharrastuksiani täysillä ja saanut tukea lähipiiriltäni monin eri tavoin. Lasteni ja lastenlapsemme tekemisten seuraaminen on ollut mitä parhainta jaksamisen tukea näinä aikoina. Näistä kaikista pidetään tiukasti kiinni jatkossakin.

Toivon kaikille rauhaisaa joulun aikaa ja erityisen hyvää tulevaa vuotta 2023!


Henrik Norrena 

Syyskausi on vuoden kiireisintä aikaa

Tätä kirjoittaessa syyskautemme on jo täydessä vauhdissa. On ollut mukava huomata, että toimintamme on kysyttyä ja uusiakin tilauksia on tipahdellut tuon tuosta. Näihin olemme vastailleet parhaamme mukaan ja lähes kaikkiin on pystytty reagoimaan halutulla toiminnalla. Tärkeä osa toimintaamme on tulevan vuoden avustushaun tekeminen avustuskeskus STEA:lle. Tämä työ on pian viimeistelyä vaille valmista. Tässä kohtaa on jo hyvä kiittää henkilöstöämme, joka on venynyt ja sopeutunut välillä nopeisiinkin muutoksiin kaiken kiireen keskellä.

Syyskauden rungon meillä on jo pitkään muodostanut pääyhteistyökumppanimme Hyvinkään kaupungin ja Hyria Koulutus Oy:n kanssa tehtävä työ. Tätä työtä on tehty suunnitelmallisesti jo vuodesta 2009. Näiden rinnalle tähän syksyyn saimme uuden projektin Keusoten kuntayhtymän kouluihin suunnatusta ”Pidä Pääsi” -koulukiertueesta. Tämä on iso kokonaisuus, jossa on monenlaisia toimintoja kuntien yläkouluihin suunnattuna. Mainittakoon, että koulukiertueen hyvinvointikyselyyn olemme jo tässä vaiheessa saaneet 3500 vastausta nuorilta. Saamme siis työmme pohjaksi varsin kattavan ja ajankohtaisen tilannekuvan alueen nuorten hyvinvoinnista. Etelä-Karjalan alueen yhteistyö on tänä syksynä jälleen suurta ja niinpä suuntamme koulutyötämme myös tälle alueelle.

Koulutyömme ohella olemme valmistelleet mm. uutta koulutusmateriaalia. ”Neljä tarinaa päihteistä” on saatu valmiiksi ja käynnissä on enää materiaalin viimeistelytyöt. Tämä materiaali tullaan julkistamaan piakkoin ja tulemme järjestämään kutsuvieraillemme oman ensi-iltatapahtuman tästä. Materiaalissa yhdistyy ehkäisevä työ ja kokemusasiantuntijuus ja mielestämme se on erittäin toimiva apuväline päihdekasvatustyössä. Samaan aikaan meillä on ollut työn alla myös juhlakalenterimme 2023 valmistusprosessi, mikä sekin on edennyt aikataulussa ja tästä kuullaan piakkoin lisää.

Vaikuttamistyössämme on pitänyt myöskin kiirettä. Uusia strategioita pohditaan niin valtakunnallisesti, alueellisesti kuin paikallisestikin. Tulevat hyvinvointialueet ja sote-uudistus kurkkivat jo kulman takana ja toimintojen on syytä olla kohdillaan, kun uudistukset astuvat voimaan. Järjestömme osalta ensi vuosi on vielä käynnissä olevan strategiakauden päätösvuosi, mutta uuden strategiamme suunnittelutyö käynnistyy jo tänä syksynä.

Henkilökohtaisesti koen olevani hyvässä vireessä ja kuntoilut sujuvat nyt hyvin. Iso syy tähän on se, että kropassa ei ole tällä hetkellä vammoja, jotka sen estäisivät. Yritän pitää kiinni siitä, että liikun säännöllisesti noin 5-6 krt. / viikko ja kiinnitän huomiotani uneen sekä ravintoon. Isovanhempana oleminen on innostavaa hommaa ja sitä olen tässä harjoitellut. Yöheräämiset olen kuitenkin onnistuneesti kyennyt väistämään ainakin toistaiseksi. Loppuvuonna juhlistamme vaimoni kanssa 30 v taivalta avioliitossa. Kyseessä lienee helmihäät ja nimi taitaa vihjata kovasti koruliikkeen suuntaan. Tätä en ole vielä juurikaan miettinyt, mutta kyllä jotakin täytyy keksiä sitten joulukuussa.   

Hyvää syksyn jatkoa kaikille,
Henrik Norrena 

Kevätkauden tilinpäätös

Tässä blogissani teen yhteenvetoa alkuvuoden toimistamme ja arvioin tekemisiämme. Minulla oli toukokuussa suuria vaikeuksia saada blogikirjoitusta aikaiseksi, koska meillä oli sen verran kova vauhti siinä päällänsä. Olin jo epätoivoinen esim. somejulkaisujen kanssa, koska en todellakaan tiennyt kirjoittaisinko tästä vai tuosta. Nyt jälkikäteen katsottuna siinä oli vähän turhan kova tahti päällä. Keskityn tässä kirjoituksessani erityisesti kevätkauden loppuosaan ja alkaneen kesän alkuvaiheisiin.

Toimintavuotemme alkoi rakenteidemme ravistelulla, kun käynnistimme yhteistyön bisnesmuotoilutoimiston Branden kanssa. Tämä yhteistyö oli antoisaa ja avarsi näkemyksiämme omasta tekemisestämme. Ajankohdallisesti yhteistyö osui huippusaumaan, koska samaan aikaan yhteiskunta oli monin osin vielä kiinni ja mm. työyhteisömme toimi pitkälti etäyhteyksin. Suunnittelutyön, pohdintojen ja rakenteidemme ravistelun ohella jätimme muutamia yhteistyötarjouksia Keusoten alueen toimintaamme, jotka sitten myöhemmin toteutuivatkin.

Sankareiden hallitus uudistui kevätkokouksessamme. Uusina hallitukseen nousivat Mikko Auvinen ja Harri Ruotsalainen erovuoroisten Janne Marvailan ja Reetta Raution tilalle. Järjestön puheenjohtajana jatkaa Minna Karhunen. Vaikuttamistyömme paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti kasvoi alkuvuoden aikana. Minusta tuli koko EPT-verkoston varapuheenjohtaja A-Kiltojen toiminnanjohtajan Yrmy Ikosen rinnalle. Alueellisessa verkostotyössä Keusoten alueella vaikutin niin ikään aktiivisesti. Järjestömme rooli yhteiskunnallisesti vaikuttavana toimijana on kasvanut mm. tämän lisääntyneen verkostotyön ansiosta. Tämä on erinomainen asia tulevaisuuttamme ajatellen ja tarjoaa meille vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Kohtaamistyömme kouluissa ja oppilaitoksissa laajeni kevään aikana. Vierailimme uusissa kouluissa ja Keusoten kuntayhtymän alueella laajensimme Mäntsälän kuntaan, johon pääsimme toteuttamaan toukokuussa Päihdekupla tapahtumamme. Tälle yhteistyölle on luvassa jatkoa ensi vuonnakin. Toinen merkittävä laajennus oli Keusoten kaikkiin kuntiin kohdentuva ”Pidä Pääsi” koulukiertue tulevan lukuvuoden aikana. Tämä kokonaisuus on varsin merkittävä meille ja se käsittää reilut 100 päihdeoppituntia, > 50 hyvinvointikyselyä, opettajainfoja ja vanhempainiltoja. Pelkästään hyvinvointikyselyidemme avulla kartoitamme noin 5000 nuoren hyvinvointia tulevana lukuvuonna.

Materiaalin tuottamisessa saimme vihdoin toteutettua pitkään suunnittelemamme materiaalin kokemusasiantuntijavideon toteutuksesta. Yhteistyöllä Koju Film Companyn kanssa syntyy neliosainen lyhytdokumenttisarja – ”Neljä tarinaa päihteistä”, jossa lähestymme päihdeasioita neljän erilaisen tarinan kautta. Materiaalista on tarkoitus tehdä muitakin toimijoita hyödyntävä ja valmistamme siihen erillisen oppaan keskustelujen vetäjiä varten. Materiaali kuvattiin toukokuussa Hyvinkäällä ja valmista on luvassa alkusyksystä. Itselläni on isot odotukset tämän materiaalin toimivuudesta ja vaikuttavuudesta.

Omat tapahtumamme painottuvat normaalisti kevätkauteen. Mennyt toukokuu oli tässä mielessä varsin hurja. Menimme tapahtumasta toiseen hieman liiankin kiivaasti, jolloin palautumista jäi liian vähille. Opin välttämään tätä asiaa jo 2000-luvulla, mutta näköjään pystyn edelleenkin virheisiin. Kiitos kuitenkin osaavan henkilöstömme toteutimme suunnitellut tapahtumamme erittäin onnistuneesti. Suurimpina onnistumisina nostan esiin Sankarisählyturnauksen paluun Hyvinkään yläkoulujen ohjelmaan, Sankarigolfkilpailumme ja perinteiset Sankarisporttileirimme. Jälkimmäisiä leirejä pidettiin kahden viikon ajan ja niihin osallistui hieman yli100 lasta ja kaikkiaan reilut 20 nuorta leiriohjaajaa leiriviikkoa kohden. Leirimme työllistävät nuoria ja ovat monelle se ihan ensimmäinen kesätyöpaikka, niin tänäkin vuonna. Kesäleiritoimintamme mahdollistaa erinomainen yhteistyö Hyvinkään kaupungin ja Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n kanssa.

Vielä ennen juhannusta järjestämme laajemman arvioinnin työpajamme, jossa arvioidaan tätä kokonaisuutta isommalla porukalla. Omat mietteeni ovat vahvasti onnistumisen puolella, mutta katsotaan mitä mieltä olemme joukolla. Arviointityön säännöllinen toteuttaminen on meille arkipäivää ja mielestäni ehdoton edellytys toiminnan laadun säilymiselle sekä edelleen kehittymiselle. Tiedossamme on kiivas syyskausi, jonka vuoksi arvioinnista saadut faktat luovat hyvän maaperän suunnittelutyöllemme kohti tulevaa.

Henkilökohtaisesti odotan jo juhannuksesta alkavaa lomaani. Loma tulee tarpeeseen ja tarkoitus on oikein kunnolla huilata ennen töihin paluutani. Kesälomani pitää sisällään ainakin yhdet rippijuhlat, rakkausjuhlat / nimiäiset ja pienen matkan jalkapallon naisten EM-kisoihin Englantiin seuraamaan Suomen joukkueen otteita. Näiden tapahtumien myötä ja lepäämällä aion palata töihini entistä ehompana.

Hyvää ja nautinnollista kesää kaikille,

Henrik Norrena 

Pitääks kaikki aina muuttua?!

Euroopan turvallisuustilanne muuttui kertaryminällä Venäjän hyökkäyssodan johdosta Ukrainaan. Samalla muuttui moni muukin asia niin täällä meillä kuin koko maailmassa. Ihmiset ovat olleet syystäkin huolissaan, kun tätä keskeistä arvoamme (turvallisuuden tunnetta) on ravisteltu. Lapset ja nuoret ovat huoleni ykköskohteena tällä hetkellä. Tähän sain teini-ikäiseltä tyttäreltäni puhuttelevan vahvistuksen hänen tokaistuaan ”tuntuu, että koko nuoruus menee tässä – ensin korona ja sitten vielä Venäjä”. Nuorten kanssa on hyvä keskustella näistä aiheista avoimesti ja rehellisesti.

Sankareiden ensimmäinen vuosineljännes on ohitettu ja tahti on iloksemme viimevuotista parempaa kaikessa toiminnassamme. Kohtaamistyön suuriin onnistumisiin kuuluu kasvussa olevat määrät, mutta erityisesti Päihdekupla -toimintamallimme lanseeraaminen Keusoten alueelle Mäntsälän 6. luokkalaisille. Tämä toiminta käynnistetään jo toukokuun aikana, joten varsin reippaasti homma saatetaan alkuun. Oma brändin tarkastelumme on ollut alkuvuoden isoja tapahtumiamme. Saimme tästä työstä vahvistusta omiin näkemyksiimme, luottoa tekemisiimme ja uusia kehittämisideoita. Uusia ideoitamme saatetaan käytäntöön pitkin toimintavuotta. Tapahtumat värittävät mukavasti toimintavuottamme ja nyt keväällä on niiden varsinainen sesonki. Tapahtumistamme kerromme somekanavillamme, josta niistä saa kätevästi lisätietoa.

Järjestökentän suuret muutokset rahoitusten osalta tulevat tapahtumaan parin vuoden aikajänteellä. Veikkausvoittovaroja siirretään osaksi valtion budjettia ja tulevaisuudessa järjestöjen rahoituksetkin tulevat tätä kautta. Tulevalla uudistuksella on varmuudella sekä hyviä että huonojakin puolia, jotka vasta ajan kanssa kyetään arvioimaan. Järjestöjen tekemä työ on erittäin moninaista ja arvokasta, jonka arvo on kiistaton. Erityisesti näinä haastavina aikoina järjestöjen merkitys korostuu vain entisestään. Itse odotan innolla avustuskeskus STEA:n järjestämää taloushallinnon koulutusta myöhemmin tänä keväänä.  

Kesä 2022 kurkistelee jo näköpiirissä. Meillä se tarkoittaa perinteisten kesäleiriemme toteuttamista, puolivälin arviointeja, tulevan juhlavuoden suunnittelua, tulevia kesälomia ja loppuvuoden suunnitelmien tarkentumisia. Toivottavasti sotatilanne saadaan pikaisesti päättymään ja koronapandemia aisoihin. Jatkuvasti muuttuvat tilanteet ja uudet kriisit ovat odotettavissa olevia tilanteita, joihin on kuitenkin aina syytä varautua kukin parhaansa mukaan.

Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui odotettu ihme ja sain ensimmäisen lapsenlapseni. Terve poikavauva näki päivänvalon maaliskuun alussa ja melko pian tästä kohtasimme jo ihan livenäkin. Edellinen vauva, joka sylissäni oli ollut, oli tyttäremme Lotta ja aikaa tästä on jo 15 vuotta. Tekstini otsikolla haikailen lievästi mennyttä aikaa, jolloin kaikki oli mukamas paremmin vai oliko sittenkään? Omasta mielestäni katson kyllä enemmän eteenpäin kuin peräpeileihin mennyttä murehtien. Isovanhemmuus on minulle jännittävä uusi kokemus, jota saan nyt elää. Innolla odotan mitähän kaikkea se sisällään pitää.

Urheilurintamalla kulunut vuosi on ollut minulle vilkas. Kahtena perättäisenä huhtikuun viikonloppuna olen tavoitellut SM-kultaa ikämiesten kaukalopallokilpailuissa. Vierumäen kisoissa tuloksena oli hopeaa, mutta Lappeenrannasta tuomisena oli ensimmäinen SM-kultani näistä ikämiespeleistä. Olen tavoitellut tätä huipennusta jo 2000-luvun alkupuolelta ja siksikin tämä voitto tuntuu nyt erityisen hyvältä. Liikunta ja erityisesti joukkueena toimiminen on kyllä koukuttavaa toimintaa. Voin lämpimästi suositella niitä ihan kaikille.  

Ilosta kevättä toivottaen,

Henrik Norrena 

”Citius, altius, fortius”

Blogini otsikko lanseerattiin nykyaikaisten olympiakisojen iskulauseeksi vuonna 1894. Käännettynä otsikko tarkoittaa nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin/rohkeammin. Tällä kertaa se sopii mainiosti otsikokseni, koska Pekingin talvikisat ovat juuri alkaneet ja järjestössämme on menossa innostava kehitysvaihe. Puhuisin mieluusti olympialaisistakin, mutta keskitytään tänään järjestötyöhömme. Tätä alkuvuotta on värittänyt käynnistynyt yhteistyö Brande – bisnesmuotoilutoimiston kanssa. Lähdimme yhteistyöhön tavoitteena ravistella omia rakenteitamme, ajatteluamme ja brändiämme. Pyrkimyksenämme on maksimoida vaikuttavuuttamme ja löytää uudenlaisia sisältöjä työhömme tulevaisuutta silmällä pitäen. Olen varsin tyytyväinen kaikkeen siihen mitä olemme jo nyt löytäneet omasta työstämme. Ilahduttavaa on, että tämä prosessi jatkuu edelleen ja tulevista johtopäätöksistä kerromme sitten myöhemmin lisää.   

Alkuvuoden toimintojamme ovat värittäneet myös kevään tapahtumiemme suunnittelutyöt, jotka liittyvät mm. päihdekuplatapahtumaan, sankarisählytapahtumaan, sankarigolfiimme ja kesän sankarisporttileireihin. Näiden ohella työn alla on myös laajoja kokonaisuuksia kohtaamistyömme toteutukseen lähialueillamme. Uudenlaista yhteistyötä on syntymässä myös toisen asteen kuvioihimme, joista kerromme myöhemmin lisää.   

Järjestöämme ovat pitäneet kiireisinä myös verkostotyöskentelyt paikallistasolla Hyvinkäällä, aluetyöskentelyssä Keusotessa ja valtakunnallinen EPT-verkosto työskentely mm. tulevien Päihdepäivien parissa. Päihdepäiville olemme toteuttamassa oman osaseminaarin ”Harrastukset ehkäisevän työn ja terveyden edistämisen mahdollistajana”. Seminaari toteutuu to 12.5.2022 klo 13-15 ja sitä ovat kanssamme toteuttamassa Suomen Syöpäjärjestöt, Mieli ry ja Ehyt ry. Ilmoittautuminen Päihdepäiville 2022 on parhaillaan jo käynnissä.

Tätä kirjoittaessa koronarajoituksista ollaan pikkuhiljaa luopumassa ja yhteiskuntaa ollaan avaamassa entisestään. Erityisesti nuoria ajatellen tämä on loistava asia. Olemme itse kukin olleet helisemässä koronan kanssa ja on mahtavaa huomata muutosta myönteisempään asian suhteen. Olemme varsin huolissamme nuorten jaksamisesta, pahoinvoinnin lisääntymisestä ja näihin liittyen myös päihteiden käytön keskittymisestä juuri näille nuorille. Tänä keväänä on uutisoitu jälleen isosti huumausainemyrkytyskuolemista ja tuotu esiin näiden määrien kasvua viimeisen 20 vuoden aikana. Tuoreista lukemista (> 200 kuolemaa) on todellakin syytä olla huolissaan ja tehdä asian eteen enemmän kuin nykyisin teemme. Yksikään ehkäisevän työn toimija ei voi olla tyytyväinen työhönsä näiden tilastojen perusteella.   

Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuu nyt myös paljon uusia ja jännittäviä asioita. Seuraavan blogin kirjoittaessani minusta on tullut Henrikki-pappa. Olen innoissani tästä uudesta nimityksestä ja tulevasta roolistani. Hartaasti toivon kaiken sujuvan hyvin tapahtuman H-hetkellä tässä piakkoin. Perhe-elämäämme liittyy myös rippikoulua ja armeijan suorittamista, joten monenlaista on menossa. Oma liikkumiseni on ollut nousujohteista. Marraskuussa 2021 saimme kaukalopallon SM-kisoista hopeaa ja huhtikuussa ollaan jälleen metsästämässä sitä kirkkainta mitalia Vierumäellä pelattavissa kisoissa. Paljon on siis odotusta ja jännitystä ilmassa kaikin puolin.

Ilosta kevään odotusta,

Henrik Norrena 

Muutoksia ja sopeutumista – järjestötyötä parhaimmillaan

Nyt, kun syyskausi on edennyt jo varsin pitkälle, on hyvä hieman pysähtyä analysoimaan tilannetta. Järjestömme osalta syyskausi on sujunut mukavasti ja eri toiminnoissa olemme viime vuotta edellä. Tuntuu siltä, että vähitellen pääsemme palaamaan parin vuoden takaiseen tilaan esimerkiksi koulutyömme osalta. Koronan vaikutukset toki vielä näkyvät ja alueellisia rajoituksia on edelleen olemassa. Suunta on kuitenkin hyvä ja se luo uskoa paremmasta. Omassa työssämme olemme panostaneet paljon ensi vuoden toiminnan suunnitteluun sekä sisältöihin että talousasioihin. Tätä kirjoittaessa olemme jättäneet avustushakemuksemme STEA:lle ja päätöksiä on luvassa joulukuun alussa. Järjestöjen tulevat avustukset ovat puhuttaneet paljon ja herättäneet myös huolta järjestötoiminnan tulevaisuudesta. Näin täällä meilläkin. Aika tulee näyttämään miten Veikkauksen rahapelituotot jatkossa ohjautuvat suomalaisten hyväksi. Olemme eri järjestöjen kanssa myös yhdessä pohtineet tulevaisuuttamme. Koulutus Elämään säätiön kanssa olemme proaktiivisesti tehneet ensi vuotta koskien aiesopimuksen, jossa sovimme kartoittavamme yhteisiä kustannussäästöjä. Näiden talouteen liittyvien muutosten äärellä olen huolissani erityisesti pienten ja keskisuurten järjestöjen selviytymisestä.  

Nuorten hyvinvointiin liittyen julkaistiin syyskuussa THL:n kouluterveyskyselyn tulokset. Olemme tarkoin tutkineet näitä tietoja sekä valtakunnallisesti että Keusoten kuntayhtymän kuntien osalta. Suurimmat huomiot liittyivät nuorten ahdistuneisuuden ja yksinäisyyden tunteiden kokemiseen, joissa erityisesti tyttöjen osalta oli nähtävissä merkittävää kasvua. Ottaen huomioon koronan vaikutukset niin tulos ei ole ollenkaan yllättävä, mutta sukupuoliset eroavaisuudet kylläkin. Päihteiden käytön osalta oli nähtävissä positiivisia muutoksia mm. raittiiden määrän edelleen lisääntymisessä ja tupakoinnin sekä humalajuomisen vähentymisessä. Myös kannabiskokeilut olivat valtakunnallisesti laskussa, mutta kuten muissakin päihteissä, alueellisia eroavaisuuksia esiintyi kuitenkin paljon. Päihteiden käytön polarisoituminen näkyy edelleen ja päihteitä käyttävien osalta tilanteet näyttäytyvät usein jo varsin huonoilta. 

Yhteiskunnassa on käyty jälleen vilkasta kannabiskeskustelua, kun Vihreät -puolue nosti asian esiin hiljattain. Heidän ajatuksessa kannabiksen laillistaminen toisi Suomen päihdepolitiikkaan kaivattua muutosta. Muut puolueet eivät tähän oikein innostuneet ja samoilla linjoilla ovat sekä yleinen mielipide väestössä että järjestömmekin oma näkemys. Ennen kaikkea tarvitsisimme toimivaa hoitopolkua huumeita käyttäville ja matalankynnyksen väliin menoja laajasti eri puolella. Nämä, kun saataisiin kuntoon, tilanne olisi vallan erilainen. Viestit kentältä ja suorat huoltajien ottamat kontaktit meihin päin kielivät avun saannin puutteesta ja ajoittain jopa epätoivosta. Kokemukseni perusteella nuorten huumeiden käytössä kannabis on hyvin keskeinen päihde, jota ei tulisi laillistaa maassamme. Inhimilliset kärsimykset, joita huumeiden käyttö aiheuttaa lähipiirille ovat jo yksinään erityisen merkittävä ei-toivottu asia. 

Kuten jo mainitsin olemme suunnitelleet ensi vuotta ja tulevia vuosia varsin pitkälle. Jälleen kerran järjestöiltä vaaditaan uudistautumista, venymistä ja sopeutumista muuttuviin tilanteisiin. Järjestöt osaavat tämän ja tulevat hyvinvointialueet, kuntayhtymät ja muut uudistukset viedään varmuudella onnistuneesti maaliinsa. Isompana haasteena näenkin miten kankea julkinen sektori saadaan uudistumaan ja millä aikataululla. Järjestöllämme on käynnistymässä uutta yhteistyötä mm. Nuorten Akatemian kanssa, jolla tulemme kehittämään toimintojamme. Tehostunut kohtaamistyömme vapaa-ajan toimintaympäristöissä tulee olemaan lähivuosina toimintamme keskiössä. Järjestöt siis sopeutuvat kyllä, mutta eivät nekään ilman riittäviä resursseja tule toimeen.  

Pitkästä aikaa pääsimme perheeni kanssa kaivatulle lomamatkalle ulkomaille syyslomien aikaan. Korona-ajan matkustaminen kaikkine turvatoimineen ja todistuksineen oli kieltämättä erilainen kokemus. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja matkamme oli onnistunut sekä rentouttava. Ikämiesten kaukalopallon SM-kisatkin ovat jo ovella ja siellä otellaan pian tiukasti. Tällä kertaa kisaillaan Keski-Suomessa. Olen ikäni viihtynyt eri joukkuelajien parissa ja selkeästi se kuuluu tärkeänä osana elämääni. Tässä asiassa olen todellinen kokemusasiantuntija. 

Loppuvuodelta odotan työntäyteisiä päiviä, kohtaamistyömme edelleen aktivoitumista, innokasta suunnittelua ja mikä tärkeintä toiminta-avustuksiimme odottamaamme myönteistä avustuspäätöstä. Päättäjiltä odotan hyviä ja tulevaisuutta ennakoivia päätöksiä, joissa järjestötoiminnan korvaamattomuus näkyy. Oman kuntoiluni osalta aktiivisuus saa myös edelleen lisääntyä ja vammakiintiöni voisi olla nyt täynnä ainakin tämän vuoden osalta.  
 
 
Innolla tulevia haasteita odottaen! 
 

Henrik Norrena 

Virkistyneenä kohti syyssesonkia

Kevätkautemme päättyi oikein onnistuneeseen kesäleiriin kesäkuun alussa. Leiri  toteutui terveysturvallisesti AVI:n ohjeistusten mukaisesti. Leiriläisemme 40 lasta ja 16 ohjaajaa todella kaipasivat aitoja kohtaamisia ja mielekästä tekemistä kavereiden kanssa. Leiri onnistui varsin hyvin ja saimme hyvät palautteet siitä. Olemme todella tyytyväisiä, että pystyimme leirin toteuttamaan näissä haastavissa olosuhteissa. Kesäkuussa toteutimme vielä arvioinnin työpajamme, jossa arvioimme alkuvuoden toimintojamme. Johtopäätöksemme oli, että toimintaa oli ollut paljon, kohtaamistyö oli aktiivista (tosin 100 % etänä), tapahtumia toteutui suunnitellusti, vaikuttamistyötä teimme enemmän kuin ennen ja uusia avauksiakin viriteltiin ensi vuotta silmällä pitäen.  

Edellä palasin mietteissäni tapahtumiin ennen kesälomiamme. Nyt lomat on pidetty ja katseet taas käännetty tulevaan syksyyn ja ensi vuoden kuvioihin. Oikeastaan saimme lentävän lähdön tähän syyskauteen, kun olimme heinäkuussa mukana Hyvinkään Tahkon ”Keltainen sydän” -tapahtumassa hyväntekeväisyyskohteena ja toteutimme oman Sankarigolf ltapahtumamme elokuun alussa. Näistä tapahtumista meille kertyi upeasti tuottoa lähes 10.000 €, jota tulemme suuntaamaan uusiin avauksiimme keskeisellä toimialueellamme Keusoten kuntayhtymän alueella. Tätä kirjoittaessa kohtaava työmme kouluissa ja oppilaitoksissa on jo täydessä vauhdissa toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa Hyriassa. Yhteistyöllämme on pitkät perinteet ja on mahtavaa, että voimme yhdessä kehittää sitä. Syyskaudesta on jälleen tulossa varsin hektinen. Edellisvuosien tapaan tämä ajanjakso on vuosikellossamme kaikkein kiireisin.

Tulevan vuoden avustushaku käynnistyy myös piakkoin. Omat suunnitelmamme täsmentyvät vielä tässä alkusyksyn aikana ja odotamme innolla tulevaa. Veikkaus Oy:n pienentyneet rahapelituotot askarruttavat mieltämme, mutta toisaalta näemme koko rahapelijärjestelmän uudistuksessa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Veikkaustuottojen siirtyminen valtion budjetin alle voisi olla hyvä ratkaisu, mikäli se varmuudella turvaisi järjestöjen toimintaedellytykset. Uhkana näen tässä poliittisten puolueiden ailahtelevaisuuden. Nyt kaivataan työrauhaa, tasaisuutta ja yhdessä tekemisen meininkiä. Järjestönä olemme mukana yhdessä STM:n ja STEA:n kanssa kehittämässä tulevaisuuden toimintoja yhteisillä työpajoilla syyskuun puolella. Hienoa, että voimme olla tässäkin mukana. Suunnitelmissamme on käynnistää täysin uudenlaista yhteistyötä ja toimintaa uuden kumppanimme kanssa, josta kerron loppuvuonna tarkemmin.

Koronapandemia rajoittaa edelleen monella tavoin toimia yhteiskunnassamme. Kansalaisissa on näkyvissä väsymisen merkkejä tämän vitsauksen myötä. Olen tämän varsin konkreettisesti itsekin havainnut mm. koulutyössä. Tiedostamme, että päihde- ja mielenterveyspuolella tarvitaan nyt lujasti toimia, jotta kykenemme välttämään pahimmat skenaariot. Ehkäisevä työ on jälleen kerran arvossaan, mikä pitäisi näkyä tulevissa avustuspäätöksissä ja ylipäätään toimintamme arvon näyttämisenä. Erityisen huolissamme olemme lasten ja nuorten jaksamisesta näinä aikoina. Nuorten usko tulevaisuuteen on koetuksella ja moni tulee vielä tarvitsemaan tukipalveluita pysyäkseen raiteilla oman elämänsä kanssa. Kevätkaudella kuulemani terveiset ja yhteydenotot useista eri kodeista olivat karua kuultavaa.   

Henkilökohtaisesti tunnen olevani vireessä hyvän kesälomani ansiosta. Koko ajan olen kyennyt liikkumaan entistä enemmän pienten urheiluvammojeni parantuessa. Kiirehtiminen kuntoutuksessa toi vähän takapakkia, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Kesällä nuorin poikani aloitti asepalveluksen ja esikoisemme avioitui. Isoja elämänmuutoksia olemme saaneet yhdessä kokea. Näiden asioiden ympärillä mieli väkisinkin palaa omaan nuoruuteen ja niihin liittyviin muistoihin. Osin tästä johtuen vein nuorimman tyttäreni kesällä Nurmijärven Taaborinvuoren kesäteatteriin katsomaan Vaahteranmäen Eemeli -esitystä. Esitys oli erittäin hieno, mutta koin myös tärkeäksi sen, että pääsin tutustuttamaan tytärtäni minulle tärkeisiin lapsuusajan paikkoihin.  


Sopivan työteliästä syyskautta toivottaen!

Henrik Norrena

Etänä ja välillä ihan livenäkin

Vuoden 2021 ensimmäinen kolmannes alkaa pian olla tehtynä. Vuoden alku on ollut edelleen haastavaa ja rikkonaista koronapandemiasta johtuen. Maaliskuun alusta aloitimme etätyöskentelyn samassa rytmissä vallitsevan sulkutilan kanssa ja tällä tiellä olemme yhä edelleen. Maaliskuusta muodostui kuitenkin antoisa kohtaamistyömme osalta, kun saimme tapahtumiamme toteutettua varsin hyvin. Hyvinkäällä 2000-luvun alkupuolella käynnistämämme Päihdekupla -tapahtuma järjestetään kaupungin 6. luokille vuosittain moniammatillisena yhteistyönä ja tänä keväänä toteutimme sen etäyhteyksin. Tapahtuma säilytti monipuolisuutensa useiden eri toimijoiden ansiosta ja onnistuimme Veera von Hertzenin johdolla koordinoimaan tapahtuman oikein mainiosti.

Muitakin kohtaamisia on järjestetty ja olemme toteuttaneet laajat markkinointitoimet liittyen palveluihimme. Käynnissä olevat kampanjamme ”Koti on tärkein” ja valmentajien verkkokoulutusmateriaali ovat edenneet hyvin. Näistä löytyy lisätietoa verkkosivuiltamme. Järjestömme valmistautuu parhaillaan tulevaan vuosikokoukseensa, joka sekin pidetään viime vuoden tapaan verkossa. Valmistaudumme myös tulevan kesän kesäleireihin, joista teemme päätöksiä huhtikuun alussa. Olemme mukana jälleen OP-kesäduunikampanjassa, jonka avulla työllistämme tänäkin vuonna meille kaksi nuorta kesätöihin. Tämä haku on avoinna 15.3.-18.4.2021 välisen ajan.

Järjestömme pitkäaikainen Sankarigolf -tapahtuma uudistuu tänä vuonna oikein kunnolla. Perinteisen kilpailumme ohella pelaamme kolmen osakilpailun Sankarigolf-Tourin vuosina 2021–2023. Yhteistyökentiksemme lähtivät Nurmijärvi Golf, Hirvihaara Golf ja Hyvinkään Golf. Ensimmäinen tapahtuma järjestetään tiistaina 3.8.2021 Nurmijärven isännöimänä. Sankarigolf-Tourin voittajaksi kruunataan vuonna 2023 joukkue, joka on kerännyt eniten pisteitä kolmesta pelatusta osakilpailusta. Pisteet määräytyvät sijoitusten perusteella. Tähän Sankarigolf-Touriin voi osallistua ilman, että sitoutuu kaikkiin kolmeen osakilpailuun. Tämän tapahtumamme uudistaminen ja valitut yhteistyökentät liittyvät uuteen strategiaamme laajentaa toimiamme KEUSOTE -kuntayhtymän alueella lähivuosina.

Koronatilanne mietityttää kyllä meitäkin. Erityisesti lasten ja nuorten jaksamisen puolesta olemme huolissamme. Tehdyt rajoitukset ja muut sulkutoimenpiteet ovat kurittaneet erityisesti nuorisoa, kun mm. heidän harrastamiseensa on puututtu kovalla kädellä. Talven aikana olen kuullut useista tilanteista, joissa lapsi/nuori on päättänyt kokonaan lopettaa harrastuksensa. Näen tässä ison uhkatilanteen, jonka seuraamukset tulevat vielä eteemme. On arvioitu, että jopa 25.000 nuorta olisi jättänyt harrastuksensa tämän pandemian aikana. Tätä kirjoittaessa emme tiedä kykenemmekö esimerkiksi kesäleirejämme järjestämään ollenkaan, mutta valmistelutyömme leirien parissa on kuitenkin käynnissä. Pyrimme toteuttamaan kaksi kesäleiriämme suunnitellusti lasten ja nuorten liikkumista ja hyvinvointia lisätäksemme.


Myös henkilökohtaisessa elämässäni mieltäni rassaa harrastustoimintojen pysäyttäminen. Nyt jo toisen kerran peräkkäin kaukalopallokautemme on keskeytynyt ja SM-kilpailumme peruuntuneet. Liikuntaa en silti ole jättänyt, on vaan ollut pakko keksiä muunlaista tekemistä. Etätyöskentelyssä on äärimmäisen tärkeää muistaa jaloitella, pitää taukoja ja käydä vaikka tekemässä pieni liikuntatuokio päivän aikana. Tästä olen hankkinut kokemuksia ja voin lämpimästi suositella tätä muillekin.

Tulevan kesän suunnittelu on perheemme osalta vielä vaiheessa tästä tautitilanteesta johtuen. Kovasti toivon, että kesäkaudella asiat muuttuisivat parempaan suuntaan. Perheessämme on luvassa myös valmistumisjuhlia, kunhan niitä saadaan taas järjestää. Palaan näihin asioihin sitten seuraavissa blogeissani. Kovaa vauhtia mennään kesää kohti.   

Liikunnallista kevättä kaikille!

Henrik Norrena

”Koti on tärkein”

Vuosi 2021 on käynnistynyt järjestömme osalta melkoisen vauhdikkaasti. Tätä vuoden alkua on värittänyt käynnistämämme otsikon mukainen sosiaaliseen mediaan keskittyvä kampanjamme. Kahden eri mainostoimiston kanssa (KUPLI, Huomio) olemme työstäneet tätä kampanjaa jo viime vuoden puolella ja nyt se on kunnolla käynnissä. Kampanja käynnistyi julkaisemamme ”Kasvukipuja” -lyhytelokuvan myötä. Lyhytelokuva kertoo arjesta murrosikäisen pojan kanssa ja elokuvan teemat lienevät varsin tuttuja nykynuoren kasvatukseen liittyen. Elokuvamme on saanut paljon positiivista palautetta, eikä syyttä, sillä voimme kyllä olla todella tyytyväisiä lopputulokseen. Mieltäni lämmitti kovasti Anu Sinisalon mukaan saaminen tähän ja hän vielä työskenteli hyvän asian puolesta ProBono -periaatteella. Ei kuitenkaan kovin yleistä tänä päivänä. Tuotannosta vastasi uusi kumppanimme Koju Film Company, käsikirjoituksesta / ohjauksesta Ari Wahlsten unohtamatta muita loistavia näyttelijöitä sekä avustajia lyhytelokuvasta.

”Koti on tärkein” -kampanja on käynnissä koko tämän vuoden. Haluamme sen avulla nostaa esiin kodin merkitystä, huoltajien roolia kasvatuksen johtohahmoina, tuoda esiin vanhemmuuteen liittyviä asioita ja näinä vaikeina aikoina myös luoda uskoa tulevaisuuteen.

Kampanjan kotipesänä toimii kampanjan kotisivut www.kotiontarkein.fi, josta löytyy mo-nenlaista tietoa, videoklippejä, blogitekstejä, yhteistyötahojamme, haasteita, vanhempain-kyselyä yms. Kampanjan omina kummeina toimivat Antti Luusuaniemi, Jukka Jalonen ja Konsta Hietanen. Muutamia kummeja kartoitamme vielä. Tähän kampanjaan meillä on isot odotukset ja mahtavaa, että saimme siihen hyvän lähdön.

Koronapandemiasta johtuen olemme suunnanneet toimiamme sellaisiin hankkeisiin, jota kykenemme toteuttamaan terveysturvallisesti. Yksi tällainen on viime vuoden lopulla käynnistynyt ohjaajille / valmentajille suunnattu verkkokoulutus ehkäisevään työhön. Tämä koulutus on laajuudeltaan noin 7h mittainen ja se on osallistujille maksuton. Tämäkin hanke on saanut hyvän lähdön ja uusia osallistujia saamme koko ajan lisää. Voisi kuvitella, että tämä poikkeuksellinen aika antaa ohjaajille / valmentajille hyvän mahdollisuuden kehittää itseään kouluttautumisen merkeissä. Kohtaamistyö kouluissa ja oppilaitoksissa on ollut selvästi hiljaisempaa kuin ennen koronaa. Tämän vuoksi olemme kehittäneet etäoppituntejamme ja nyt meillä on hyvät valmiudet toteuttaa näitä myös etäyhteyksin. Olemmekin jo saaneet tilauksia etäoppitunneista eri puolelta Suomea.

Tämän vuoden alussa käynnistyi järjestömme uusi strategiakausi, joka päättyy vuoteen 2023. Tämä päätösvuosi tulee olemaan erityisen merkittävä, koska tällöin on tullut kuluneeksi tasan 25 vuotta perustamisestamme. Omat visiomme liittyvät toimintamme laajentumiseen, tunnettavuuden lisäämiseen sekä talouspohjan monipuolistamiseen. Pohdimme pitkään ja hartaasti näitä tulevaisuuden suuntaviivoja ja päädyimme näihin valintoihin. Taustalla oli haastavat ennakkonäkymät mm. rahapeliuudistuksen ja toimintaympäristön muutosten kanssa, mutta samalla luja usko omaan tekemiseen sekä työmme vaikuttavuuteen. Työsarkaa ja haasteita tulee hyvinvoinnin edistämisen saralla riittämään kaltaisillemme toimijoille.

Toiminnanjohtajana olen saanut mahdollisuuden mentoritoiminnan käynnistämiseen Hämeen partiopiirin kollegani kanssa. Tämä yhteistyö on jo alkanutkin ja se vaikuttaa oikein lupaavalta. Löysimme heti paljon yhteistä toiminnoistamme ja haasteetkin tuntuivat pienemmiltä, kun niitä sai jakaa yhteisesti. Henkilöstömme on hyvässä vireessä tällä hetkellä ja mikä tärkeintä olemme pysyneet terveinä. Tällä tiellä haluamme jatkaakin ja kehittää järjestötyötämme. Tällä hetkellä minua hieman askarruttaa tulevien tapahtumiemme kohtalo tämän pandemian aikana. Lapsille suuntaamamme tapahtumat talvilomaviikolla ja myöhemmin kesäleireillä ovat tällä tietoa uhattuina. Tapahtumien järjestäjinä venymme kyllä ja teemme kaikkemme niiden onnistumiseksi. Kaikista järjestön asioista tiedotamme aktiivisesti osoitteessa www.elamanisankari.fi sekä sosiaalisen median kanavissamme.   

Henkilökohtaisella tasolla elämä rullaa sujuvasti tällä hetkellä. Vietimme hiljattain rentouttavan liikuntaviikonlopun Vierumäellä tutuissa maisemissa perheeni voimin. Mukana olivat lisäksi kolmen vanhimman lapseni kumppanit, joten meitä oli melkoinen katras liikkumassa siellä. Oli mahtava huomata, kuinka koko porukka nautti yhteisistä peleistämme sekä ulkona että sisällä. ”Koti on tärkein” filosofia toteutui tässä viikonlopussa kirjaimellisesti. Oma liikuntaharrastukseni kilpailumielessä (kaukalopallo) on ollut tauolla, mikä kevyesti on hieman harmittanut. Sama koskee myös valmennushommaani tyttöjen salibandyssä. Molemmista odotan, että hommat jatkuisivat ja saataisiin kilpailukaudet jotenkin vietyä päätökseensä.

Kohti kevättä mennään ja ilon kautta!

Henrik Norrena

Loppuvuoden kuulumisia

Viime blogissani pohdin järjestötyömme edellytyksiä, kun suomalaista rahapelijärjestelmää on ravisteltu oikein kunnolla. Vieläkin ollaan tilanteessa, jossa varmuutta järjestöjen toimintaedellytysten turvaamisesta ei mitenkään voida antaa. Suomen hallitus on ilmoittanut, että vuoden 2021 avustusmäärärahat taataan täysimääräisinä. Tästä eteenpäin tilanne onkin sitten täysin avoin. Oma näkemykseni on, että muutoksia tulee varmasti. Järjestötyön rahoitukset tulevat muuttumaan pysyvästi.

Sankareilla jatkuva muutos ja rahoitusten epävarmuus ei sinällään ole mitenkään uutta. Olemme tottuneet tähän, koska vuosittain olemme aina joutuneet perustelemaan toimintaamme. Mielestäni parasta lääkettä tilanteeseen on päivittäinen laadukas työnteko. Tätä olemmekin tehneet. Tämä poikkeuksellinen toimintavuosi on tuonut mukanaan myös hyviä uusia asioita, joista on varmasti jatkossa hyötyä. Olemme lisänneet digitaalisuuttamme, etätyöskentely on lisääntynyt ja omaa työtä on tullut pohdittua huomattavan paljon laajemmin kuin ns. normitilanteessa. Hyviä uudistuksia kaikki edellä mainitut.

Yksi tällainen uudella tavalla synnytetty asia ns. korona-ajan lapsi on valmistamamme urheiluseuravalmentajille suunnattu verkkokoulutusmateriaali ehkäisevän työn ja terveyden edistämisen tarpeisiin. Tätä teimme pitkin kevättä ja nyt olemme tarjoamassa maksuttomana palveluna 7 h kokonaisuutta asiasta kiinnostuneille ohjaajille/valmentajille. Verkkokoulutus pitää sisällään faktatietoa, lyhytvideoita, pohdintatehtäviä, osiot kokoavia tenttejä ja lopuksi koulutuksen suorittanut saa todistuksen järjestöltämme koulutuksen suorittamisesta. Lisäksi lähetämme postitse 01/2021 loppuun mennessä joka 10. koulutuksen suorittaneelle tavarapalkinnon. Tätä verkkokoulutusmateriaalia on kanssamme yhteistyössä ollut rakentamassa Suomen Valmentajat ry ja A-Klinikkasäätiön alainen Dopinglinkki. Materiaali sijaitsee Suomen Valmentajat ry:n Priima -oppimisalustalla. Iso kiitos materiaalin sisällöstä menee sen kokoajalle Terho Korhoselle, joka tätä meille hankekoordinaattorina työsti. Nyt verkkokoulutusmateriaalin sisällön päivityksestä  vastaa tuore hankekoordinaattorimme Teemu Koskimäki.

Kulunut vuosi on muutoinkin ollut työntäyteinen, vaikka olemmekin joutuneet esim. kohtaamistyötämme kouluissa ja oppilaitoksissa karsimaan. Äsken mainittuun verkkokoulutusmateriaaliin toteutimme lyhytvideon yhteistyöllä Koju-Film Companyn kanssa. Materiaalin nimi on Valmentaja ja se julkaistaan 9.11.2020. Valmentaja lyhytvideo kertoo kaikkien valmentajien työn merkityksestä erityisesti nuoriamme ajatellen. Video toimii hyvänä sisäänheittäjänä verkkokoulutukseemme. Tähän loppuvuoteen ajoittuu vielä toinenkin lyhytvideo. Ensi vuonna käynnistämme kampanjan, jolla haluamme huomiota vanhemmuuteen ja erityisesti kodin merkityksen oivaltamiseen.  ”Koti on tärkein” -kampanjan valmistelutyöt ovat käynnissä ja sitä varten kuvataan joulukuussa 2020 lyhytvideo. Tämän videomme päärooliin lupautui näyttelijätär Anu Sinisalo. Monenlaista on siis menossa ja hyvä niin.

Henkilökohtaisella tasolla olen kokenut vuoden aikana monenlaisia tuntemuksia. Nuorin poikamme valmistui ammattiin ja muutti pois kotoa, uudet järjestelyt työrintamalla, läheisen ihmisen kuolema, paluu rakkaan harrastukseni pariin, paluu valmennuksen pariin jne. Elämä on kaikella kirjollaan näyttäytynyt kyllä minulle. Kokonaisuutena tunnen olevani kuitenkin hyvässä vireessä viemässä Sankareita kohti 2020-luvun haasteita. Tähän on vaikuttanut ainakin se, että olen taas löytänyt kunnolla liikunnan kipinän. Monenlaista tulee tehtyä viikkotasolla ja saan siitä valtavasti mielihyvää. Valmennushommiin tein tosiaan paluun välivuosieni jälkeen ja otin johdettavakseni tyttöjen (05-07) salibandyjoukkueen. Kyseessä on yhdistelmäjoukkue kahden seuran välillä (SC Urbans, HämeStars), koska pelaajapulaakin oli. Tämä yhteisjoukkue kuvio on ollut haastava ja uusi kokemus minullekin. Valmennus vie paljon aikaa, mutta antaa myös intoa ja onnistumisen kokemuksia. Toki asiaan vaikuttaa isosti se, että saan olla tekemisissä enemmän nuorimman tyttäreni kanssa.

Poikkeavista olosuhteista huolimatta elämä on mallillaan ja olen tyytyväinen siihen. Ensi vuoden avustuspäätös avustuskeskus STEA:alta saadaan piakkoin ja silloin moni asia varmistuu ensi vuoden osalta. Olen luottavaisin mielin ensi vuotta ja tulevaisuutta kohtaan.


Terveisin,

Henrik Norrena
toiminnanjohtaja
Elämäni Sankari ry

Järjestötoiminta muutosten kourissa

Tämä käynnissä oleva vuosi on ollut todella merkillinen monella tapaa. Koronapandemia on ravistellut kaikkia mahdollisia rakenteita ja muuttanut jo nyt isosti asioitamme sekä totuttuja käytäntöjä. Järjestötyössämme tämä on näkynyt mm. ottamamme digiloikan, verkkopalavereiden ja vähentyneiden aitojen kohtaamisten kautta sekä uusien materiaalien suunnittelutyössä. Maailma muuttuu vääjäämättä ja tässä muutoksessa on pysyttävä mukana.

Järjestömme pitkäaikainen tukija avustuskeskus STEA on ilmoittanut, että tuleviin avustuksiin on tulossa ”leikkauksia” jo ensi vuodelle. Valtioneuvoston kesäisen esityksen mukaan leikkaustarpeet STEA:n avustuksista olisivat jopa 33 % luokkaa, mikä on aivan käsittämättömän paljon pois järjestöjen rahoituksista ja toimintojen turvaamisista. On selvää, että näin kovaa leikkausta eivät järjestöt tule kestämään. Leikkaustarpeet tulevat luonnollisesti Veikkauksen pienentyvistä rahapelituotoista, joiden osuus tulee väkisinkin olemaan huomattava. Järjestöjen työ on monella tapaa erityisen tärkeää, kustannustehokasta ja korvaamatonta. Jollakin tavalla tämä asia on huomioitava tulevissa päätöksissä ja turvattava suomalainen järjestötyö kansalaistemme hyvinvoinnin edistämiseksi.

Oma järjestömme on vuosien saatossa toteuttanut tuhansia päihdeoppitunteja, kehittänyt ja luonut materiaalia ehkäisevän työn ja ajan vaatimuksiin, tukenut kuntien toteuttamaa ehkäisevää työtä, järjestänyt ja osallistunut satoihin erilaisiin tapahtumiin, liikuttanut kansalaisia aina lapsista aikuisiin sekä työllistänyt ihmisiä. Näiden tapahtumien avulla olemme tavoittaneet satoja tuhansia ihmisiä ja tällä työllä on merkitystä. Olen itse vaikuttanut järjestötyössä jo pitkään. Tiedän tasan tarkkaan, että ehdotetut leikkaukset tarkoittavat monelle toimijalle kuoliniskua. Jos leikkurista vielä jotenkin selvitään, jättää se joka tapauksessa pahoja jälkiä järjestöjen toimintaan ja sitä kautta toimintojen kohderyhmille eli kansalaisille. Nyt tarvitaan laaja-alaista järjestöjen toimintaa ymmärtävää näkemystä sekä rohkeutta päättäjiltämme pitää järjestötyö edelleen voimissaan. Tulevilla päätöksillä on pitkäaikaiset seuraamukset ja suora vaikutus suomalaisten hyvinvointiin. Erityiset vaikutukset tulevat kohdentumaan niihin perheisiin ja ihmisiin, jotka jo muutenkin ovat jäämässä/jääneet palveluiden ulkopuolelle.   

Järjestömme tulevaisuussuunnitelmia hahmottelimme jo strategiapäivässämme hiljattain. Ehkäisevän työn ja hyvinvoinnin edistämisen tarve on ilmeinen. Työtä tarvitaan ja esim. koronan vaikutukset tulevat lopullisesti näkyviin vasta viiveellä. Huolestuttavia uutisia perheiden pahoinvoinnista ja palveluista katoavista nuorista saamme kuullaksemme tuon tuosta. Päihteiden käyttö ei ole loppumassa, vaan enemmänkin muuttumassa entistä vahvemmin sekakäyttökulttuuriksi, jossa eri aineita käytetään estoitta ”lieventämään” syntynyttä pahoinvointia. Kuten tiedetään tämä yhtälö ei toimi halutusti ja seurauksena on vakavia mielenterveys- ja päihdeongelmia, joiden jälkilaskuista tulee massiivisen kalliit.

Järjestömme on valmiina toimimaan ja tekemään oman osansa hyvinvoinnin edistämiseksi Suomessa. Tarvitsemme vain riittävät perusedellytykset, jotta kykenemme toimimaan. Näin on suurelta osin muidenkin järjestöjen kohdalla. Järjestötoiminta on perinteisesti ollut ihmisläheistä, notkeaa, reagoivaa, innovatiivista sekä vaikuttavaa ja sen merkitys yhteiskunnassamme on suuri. Tämän faktan romuttamisessa ei olisi mitään järkeä. Toivon todella, että tässä asiassa järki voittaa ja päättäjämme kykenevät katsomaan kauaskantoisesti. Ehkäisevä työ on väärä leikkauskohde. 

   

Alkusyksyn terveisin,

Henrik Norrena
toiminnanjohtaja
Elämäni Sankari ry

Kohti uutta normaalia

Poikkeusaika Suomessa päättyi tällä erää 16.6.2020. Yhteiskuntamme alkaa onneksi taas palautumaan vähitellen kohti normaalia. Kolmisen kuukautta kestänyt pandemia on hellittämässä ja voinemme taas hengittää vapautuneemmin. Täytyy sanoa, että tämän muutoksen otan ilolla vastaan. Erilaiset rajoitteet, joita kohtasimme, vaikeuttivat elämäämme ja olo tuntuu nyt vapauttavammalta.   

Järjestömme näkökulmasta otimme tosiaan digiloikan nyt, kun se oli pakko tehdä. Muutimme työskentelytapojamme ja kehitimme uutta. Kaiken kaikkiaan voi todeta, että tämä vaihe oli meille tärkeä. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että henkilöstömme taipui moneksi ja saimme työmme koko ajan jatkumaan. Tulevaisuutta silmällä pitäen vallitseva tilanne ja siitä selviäminen oli tärkeä opetus meille kaikille. Omassa työssämme ihmisten aidot kohtaamiset ovat olleet keskiössä jo pitkään. Nyt jouduimme tähänkin miettimään uudenlaisia ratkaisuja, jotta tilanne säilyisi ennallaan. Havaintomme ja yhteenvetomme on, että aitoja kohtaamisia ei täysin voi millään korvata etäyhteyksin, vaikka ne toimivatkin.

Toteutimme perinteisen kesäleirimme viime viikolla poikkeusajan rajoittein ja ohjeistuksin. Täytyy todeta, että olen hyvin tyytyväinen leirimme toteutuksesta. Meillä oli omat epäilyksemme leirin suhteen, mutta onneksi päädyimme toteuttamaan sen. Tämä on hyvä osoitus järjestötyön rohkeudesta ja notkeudesta. Leirillämme vieraili 32 lasta ja palkkasimme 8 nuorta kesäleiriohjaajiksemme. Nuoret leiriohjaajat osallistuivat tällä kertaa aktiivisemmin leirin sisältöjen suunnitteluun ja toteutukseen. Leiripäällikkönämme hääri Timo Hupponen ja tapahtumakoordinaattorimme Veera von Hertzen säesti häntä mainiosti. 

Katseemme on jo suunnattu tulevaan syksyyn ja ensi vuoden suunnitteluun. Tätä ajatellen on hieno juttu, että toteutamme 15.8.2020 strategiapäivän keskeisten kumppaneidemme kanssa. Tällä kertaa strategiatyömme käynnistys osuu varsin hyvään ajankohtaan. Nyt jos koskaan on syytä ravistella perin pohjin oman työn rakenteita ja luoda uusia visioita toiminnalle. Ehkäisevän työn asema ja mm. rahapelijärjestelmä ovat olleet myös helisemässä tässä pandemian aikana. On mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan asiat lähtevät kehittymään. Tässä muutostyössä haluamme olla vahvasti mukana.

Tämä alkuvuosi on kokonaisuutena ollut kertakaikkisen poikkeava. Kesäkuun lopulla järjestämme vielä kohtaamistyön- ja arvioinnin työpajamme. Nämä ovat meille arvokkaita oppimisen paikkoja, joihin suhtaudumme erityisen vakavasti. Asiat eivät voi kehittyä ilman arviointia ja pohdintaa toteutuksesta. Näiden työpajojen jälkeen on hyvä suunnata lomakauteen ja hengähtää välillä. Syyskauden aloituksessa on luonnollisesti kysymysmerkkejä, mutta tulemme selviämään niistäkin.

Henkilökohtaisella tasolla koen tulevan kesäloman tulevan todella tarpeeseen. Monenlaista on ollut ja nyt on syytä hengähtää hetkeksi. Liikuntaharrastukseni on ollut hieman ”jäissä”, koska aikaani on kulunut paljon pihatöihimme ja aloittamaani valmennusprojektiin. Näistä molemmista olen kuitenkin saanut iloa ja tasapainoa elämääni. Kesän suunnitelmamme ovat tänä vuonna aika lailla vaiheessa. Mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea tuleman pitää. Olemme myös jo keskikesän juhlan kynnyksellä. Toivonkin kaikille rauhaisaa ja leppoisaa juhannuksen aikaa!


Kesäterveisin,

Henrik Norrena

Poikkeusajan järjestötoimintaa

Suomi siirtyi maaliskuun 2020 puolivälissä poikkeustilaan koronapandemian vuoksi. Näin tapahtui myös järjestössämme ja kaikki toiminnot siirrettiin etätoiminnoiksi. Meillä oli hyvin alkanut alkuvuosi siinä meneillään ja kuten viime blogissanikin kirjoitin, positiivista odotusta oli ilmassa. Niin vain maailma meni sekaisin ja alkoi raju taistelu elämästä sekä kuolemasta tämän pandemian keskellä. Tätä kirjoittaessa taistelu on vielä pahasti kesken, eikä loppua vielä näy.

Järjestömme siirtyi etätyöskentelyyn välittömästi hallituksen ohjeistuksen mukaisesti. Etätyöskentely ei sinällään ollut mitenkään uutta, mutta nyt siihen siirryttiin koko henkilöstön voimin ja yhtäaikaisesti. Tätä etätyöskentelyä on nyt takana reilut 1,5 kk ja sitä voi jo vähän arvioidakin. Voin rehellisesti todeta, että meille tämä poikkeustila on tarkoittanut lopullista digiloikkaa, jota olimme mukamas ottamassa viimeisen kahden vuoden aikana. Nyt olosuhteiden pakosta tämä siirtymä toteutui ja vauhdilla. Tänä aikana olemme toteuttaneet etänä mm. oman työpajamme, hallituksen sekä järjestön vuosikokoukset, päihdeoppitunteja yläkoululla vain joitakin mainitakseni. Asioita voidaan siis toteuttaa hyvinkin eri tavoin. Toinen huomioni liittyy perheiden arkeen. Ajankäyttö kotosalla muuttui rajusti ja tämä on lisännyt perheiden yhdessäoloa. Henkilökohtainen huomioni on se, että tässä poikkeustilanteessa minulla on ollut paljon enemmän aikaa huolehtia omasta kunnostani, tehdä metsälenkkejä ja ajatella asioita. Ei siis ollenkaan huonoja muutoksia nämäkään.

Moni on toki kokenut vallitsevan tilanteen ahdistavana ja kotioloissakin on pinna kiristynyt. Tilanne on haastava ja sen lopulliset vaikutukset tullaan näkemään vasta vuosien päästä. Tähän pandemiaan liittyy valtava taloudellinen haaste, joka on jo nyt näyttänyt vaikutuksiaan. Yrityksiä kaatuu, ihmisiä lomautetaan ja osa jää työttömiksi ja sitä kautta pahoinvointi perheiden sisällä tulee vääjäämättä lisääntymään. Varmaa on se, että tulemme tarvitsemaan massiiviset tukitoimet, jotta yhteiskuntamme pääsee taas jaloilleen. Tässä tilanteessa ei nyt auta katsoa vain omaa selviytymistään, vaan meidän on huolehdittava kaikista. Todelliset uuden hyvinvointiyhteiskunnan rakennustalkoot ovat siis vasta käynnistymässä.

Tämän vuoden toimintasuunnitelmamme on elänyt tässä muutoksessa enemmän kuin koskaan aiemmin. Monia tapahtumiamme on jouduttu siirtämään tuonnemmaksi, jopa perumaan kokonaan. Ilokseni olen kuitenkin pannut merkille, että henkilöstöltämme löytyy venymiskykyä ja innovaatioita uuden kehittämiseksi. Lähes kaikki toimintamme löytyy nyt verkosta ja voimme toteuttaa niitä asiakkaillemme. Muutaman jutun haluan erikseen nostaa tässä kohtaa esiin. SankariSporttileirejämme on pidetty Hyvinkäällä yhtäjaksoisesti vuodesta 2005. Tämän kesän leirit olemme muuttaneet Virtuaalileiriksi, jota nyt siis kokeilemme ensi kertaa. Haluamme tarjota hyvinkääläisperheiden lapsille mielekästä ohjattua tekemistä kesälomien ajaksi. Tätä varten emme täysin luovu myöskään kesätyöntekijöiden palkkaamisesta, vaan työllistämme virtuaalitiimiimme 5-6 nuorta kesätöihin. Toinen mahtava juttu on Jarno Saarisen muistorahastomme kannustusstipendilahjoitukset koulujen kevätjuhlissa Hyvinkään koululaisille ja opiskelijoille. Muistorahaston tukijoiden avustuksella lahjoitamme kouluihin reilut 80 kannustusstipendiä, joiden arvo on yhteensä 2.500 €. Näin laitamme hyvän kiertämään ja muistorahastomme aate sekä erityisesti Jarnon muisto elää kanssamme.

Paljon on siis hyviä asioita tapahtumassa työrintamallamme. Henkilökohtaisesti tämä poikkeusaika on innostanut minut kuntoilemaan toden teolla. Päivittäisestä liikkumisesta olen saanut virtaa ja hyvän oloa tunnetta. Ilokseni myös puoli vuotta sitten loukkaamani polvikin on jo kuntoutunut mukavasti. Olen tekemässä paluuta aktiivivalmennustyöhön, kun otin vastuuvalmentajan pestin kontolleni SC Urbans / HämeStars yhdistelmäjoukkue kuviossa C-tyttöjen parissa. Nuorimman tyttäreni kanssa taitetaan tätä matkaa tosi mielellä, mutta pilke silmäkulmassa. Nyt vain toivon, että voisimme mahdollisimman pian päästä yhteisharjoitusten pariin.

Kevätkauden päätteeksi meillä kotona on juhlan aihetta kahteenkin otteeseen nuorimmaisten lastemme päättöjuhlien myötä. Lotan alakoulutaival on päättymässä ja hänen matkansa jatkuu ensi syksynä liikuntaluokalle Turenkiin. Harmiksemme heiltä jäi mm. leirikouluviikko Virossa nyt toteuttamatta. Matias -poikamme saa myös päätökseen opiskelunsa talotekniikan parissa ja hän valmistuu etuajassa putkimieheksi. Opiskeluja on vauhdittanut oppisopimuskuvio, joka tuntui varsin toimivalta. Edessä siintää myös kutsunnat ja varusmiespalvelus sitten ensi vuonna. Monenlaista aihetta on siis juhlaan ja tärkeimpänä se, että olemme saaneet olla terveitä.

Lopuksi haluankin toivottaa kaikille terveyttä ja jaksamista sekä maltillista vapun juhlintaa lähipiireissänne!

Henrik Norrena

Alkuvuosi startannut vauhdikkaasti

Maaliskuun alku on saavutettu ja Sankareissa on jo ehtinyt monenlaista tapahtumaan. Helmikuun alusta saimme työtiimiimme lopulliseen muotoonsa, kun Terho Korhonen ja Aaron Tasala allekirjoittivat työsopimuksensa kanssamme. Terho tuli vastaamaan liikuntajärjestöyhteistyöstä sekä sen sektorin käynnistyvistä uusista avauksista ja Aaronin pesti liittyy kohtaamistyön asiantuntijuuden ja arviointityön vahvistamiseen. Yhden kuukauden perehdytyksen perusteella voin vain todeta, että hyvältä vaikuttaa. Tähän alkuvuoteen ajoittuu aina myös kohtaamistyön toimintojamme- niin tänäkin vuonna. Keravan Päihdekupla -tapahtumaa toteutetaan nyt neljättä kertaa, mutta kohderyhmänä on tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnan 5. luokat aiempien 6. luokkien sijaan. Muitakin kouluvierailuja on ollut jopa enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan.

Kaiken perustyön, perehdyttämisen, tapahtumien valmisteluiden, kouluttautumisten ja muiden töiden ohella valmistelemme myös toimitilamme muuttoa uusiin tiloihin. Päätämme seitsemän vuotta kestäneen ajanjakson nykyisissä tiloissamme ja siirrymme maaliskuun loppuun mennessä suurempiin tiloihin osoitteeseen Torikatu 2. Keskiviikkona 15.4.2020 järjestämme avoimet tupaantuliaiset keskeisille yhteistyötahoillemme vuosikokouksen yhteydessä.

Tähän vuoden alkuun on siis liittynyt paljon luopumista vanhasta ja uusia tapoja toimia. Koen tämän hyvänä ja kehittymisen lähtökohtana myöskin. Uudet tilat, uudet toimijat, uusia käynnistyviä hankkeita ja kokonaan uusi vuosikymmenkin. Tulevaisuutemme on mahdollisuuksia täynnä. Samaan aikaan kun arvioin päihdetilanteen muutoksia nousee esiin vanhempien kasvava huoli nuorten huumekokeiluista. Saamme kuullaksemme negatiivisia uutisointeja eri alueilta huumekokeilujen yleistymisestä. Huoli on aiheellinen ja jokainen ko. tapahtuma on aina riskialtis sekä paljon inhimillistä kärsimystä aiheuttava. Tiedossamme on myös THL:n julkaisema tieto nuorten huumekuolemien kymmenkertaistumisesta viimeisen viiden vuoden aikana. Sekakäytön yleistyminen, muuntohuumeet ja saatavuuden lisääntyminen ovat syitä tämän ilmiön taustalla. Tuntuu siltä, että nyt tarvitsisimme laajaa verkostoyhteistyötä erityisesti meidän vanhempien toimesta. Työsarkaa tulee siis riittämään.

Ensi syksynä uudistamme oman toimintastrategiamme vuosille 2021-2023. Odotan jo kovin tämän työn starttia. Strategialla luodaan todella tärkeitä suuntaviivoja toiminnallemme, pohditaan omaa rooliamme ja tarkastellaan kriittisesti toimintaympäristön muutoksia. Säännöllisyys strategian tarkistamisessa on viesti siitä, että järjestömme on omassa toiminnassaan ajan tasalla. Mahtavaa, että pääsemme tähän työhön käsiksi uuden henkilöstömme voimin.  

Tämän kuun lopulla tulee kuluneeksi vuosi työkaverimme Jarnon poismenosta. Jotenkin olemme selvinneet tähän asti, vaikka surutyötä vielä teemmekin. Olen ilahtunut siitä, että perustamamme Jarno Saarisen muistorahasto on saanut todella hyvän alun toiminnalleen. Olemme saaneet sinne oikeastaan koko ajan lahjoituksia sieltä täältä ja tätä hyvää laitamme kiertoon. Seuraavat avustukset lähtevät liikkeelle kesäkuun alkuun mennessä, jolloin lahjoitamme ilmaispaikkoja tuleville kesäleireillemme. Julkinen haku käynnistynee piakkoin nettisivuiltamme. Jarnon muisto elää toiminnassamme vielä pitkään. 

Henkilökohtaisella tasolla alkanut vuosi on erilainen ja merkittävä. Suoritan parhaillaan kansainvälistä Executive Training koulutusta EU:n Pompidou ryhmän alaisuudessa ja valmistaudun toiseen moduuliimme, joka pidetään Maltalla. Ensimmäinen avausjakso Norjassa oli mahtava kokemus ja odotan todella tätä seuraavaakin. Näistä kokemuksista sitten myöhemmin lisää. Liikuntapuolella olen pikkuhiljaa kuntoutumassa polveni kanssa ja liikkuminen tuntuu jo paremmalta. Voin vain todeta, että liikuntarajoittuneisuus ei todellakaan sovi minulle. Jokaisen tulisi kiinnittää erityistä huomiota omaan päivittäiseen liikkumiseensa. Ihminen on luotu liikkuvaksi olennoksi. Perheen kanssa suuntaamme maaliskuussa pienelle lomaselle Vierumäelle, joka on meille varsin tärkeä tukikohta. Iloksemme viihdymme siellä koko perheen voimin ja liikumme minkä kerkiämme välillä tiukastikin kilvoitellen.


Hyvää kevään odotusta kaikille!

Henrik Norrena

Uusi vuosikymmen ja uudet haasteet

Vuosi 2020 on korkattu ja olemme Sankareissakin jo täydessä työn touhussa. Palataan kuitenkin toviksi vielä viime vuosikymmeneen. Vuosikymmen oli Sankareille varsin merkittävä monessakin mielessä. Toimintamme kehittyi valtavin loikin vuosikymmenen aikana ja voi sanoa, että vakiinnutimme paik-kamme yhtenä ehkäisevän päihdetyön asiantuntijajärjestönä. Kohtaamistyömme kouluissa ja oppilai-toksissa kehittyivät sekä määrällisesti että laadullisesti. Vuonna 2010 järjestimme kaikkiaan 295 päih-deoppituntia, kun vuonna 2019 lukema oli tuplaantunut 608 päihdeoppituntiin. Määrien kehittymisen ohella päähuomiomme on koko ajan säilynyt oppituntiemme laadussa eli niiden sisällöissä. Kehitimme uutta materiaalia ja valmistimme mm. lyhytelokuvan Kiusaus (2012) ja Pidä Pääsi musavideon (2017). Kuntakumppaneidemme määrä kasvoi myöskin voimallisesti viime vuosikymmenellä tarjoten järjestöl-lemme koko ajan uusia haasteita. Omaa kehittymistäni vauhditti vuonna 2011 suorittamani johtamisen erikoisammattitutkinto, jonka seurauksena tein järjestöllemme myös kaksi kehittämisohjelmaa vuosille 2011-2016.

Päihdetilanteessa on tapahtunut myös paljon viimeisen 10 vuoden aikana. Kannabis on vain jatkanut yleistymistään, muuntohuumeiden määrä on lisääntynyt voimallisesti, kaupankäynti siirtyi kasvotto-maksi nettimaailmaan, nuuskan saatavuus laivoilta ”triplaantui”, rahapelaamisen ongelmat kasvoivat merkittävästi ja elämänhallintaan liittyvät asiat (uni, liikunta, ravinto) nousivat vieläkin isompaan roo-liinsa. Nämä kaikki haasteet saimme mukaamme tälle uudelle vuosikymmenelle. Haaste on kova, mutta ei ollenkaan mahdotonta toteuttaa ehkäisevän työn näkökulmasta. Korjaavan ja ehkäisevän työn rahoituksissa on jo pitkään ollut epäsuhta, joka viimeistään nyt tulisi korjata. Ehkäisevälle työlle on tarjottava huomattavan paljon enemmän voimavaroja, jotta negatiivisen suunnan kierre saadaan katkeamaan. Nämä päätökset pitää lähteä ylimmiltä päättäjätahoiltamme, eikä aikaa ole hukattavaksi.

Sankareiden vuosi 2020 tulee olemaan merkittävä. Syksyllä pidämme oman strategiaseminaarimme ja luomme suuntaviivat seuraaville lähivuosille. Tämä vuosi mennään vielä edellisen strategiakauden linjauksilla. Henkilöstömme on kokenut rajun muutoksen tässä vuodenvaihteessa, joka asettaa meille ison haasteen, mutta on samalla valtava mahdollisuus. Tässä tammikuussa olemme jo tehneet kaksikin uutta rekrytointia, joista infoamme ihan lähipäivinä lisää. STEA avustusehdotus 2020 oli meille varsin suopea ja saimme hakemaamme korotusta uusille avauksillemme. Tehostamme liikuntajärjestöissä tapahtuvaa päihdekasvatustyötä mm. yhteistyöllä jäsenyhdistystemme kanssa ja luomalla kumppanei-demme kanssa valmentajille suunnattua verkkokoulutusmateriaalia. Olemme mukana myös valtakun-nallisessa Päihteetön Pelikenttä verkostossa mm. Päihdepäivien 2020 omalla seminaariosiolla. Tässä on oiva paikka tulla kuulemaan, minkälaisia toimintoja liikuntajärjestöissä on tänä päivänä meneillään.

Itselleni tämä käynnistynyt vuosi tulee olemaan myös merkittävä. Tulin valituksi EU:n Pompidou ryhmän Executive Training 2020 johdon koulutukseen ainoana edustajana Suomesta. Mukana on kaikkiaan 30 osallistujaa ja tarkoituksenamme on oppia erilaisten toimijoiden rooleista ehkäisevässä huumetyössä. Ryhmämme kokoontuu kahdella intensiivijaksolla toinen Oslossa ja toinen Maltalla kevään 2020 aika-na. Henkilökohtaisesti minulla on tästä koulutuksesta isot odotukset. Tähän kohtaan uuden vuosikym-menen alkajaisiksi en olisi voinut parempaa koulutuksellista starttia keksiä.

Henkilökohtaisella tasolla sporttihommissa olen saanut toppuutella itseäni, kun polveni sivusiteet eivät ole ihan suunnitellusti parantuneet. Eteenpäin on kuitenkin menty ja uskon lujasti, että hyvä tuosta klapista vielä tulee. Olen joutunut hieman soveltamaan ja etsimään vaihtoehtoisia liikuntamuotoja mikä sinällään ei ole ollenkaan huono juttu – päinvastoin. Perheeni kanssa nautitaan arjen sujumisesta ja lastemme liikuntaharrastusten seuraamisesta. Olen siitä erityisen ylpeä, että olemme onnistuneet vaimoni kanssa liikuntakipinän lapsiimme istuttamaan. Tänä vuonna meillä pitäisi olla myös yhdet valmistujaisjuhlat, kun nuorin poikamme valmistuu putkimieheksi ja täyttää myös kesällä 18 vuotta. Haaveilemme myös perheen yhteisestä lomamatkasta, mikä toteutuneekin kunhan kesään asti päästään.

Hyvää alkanutta vuotta ja uutta vuosikymmentä!

Henrik Norrena

Vaihderikas vuosi kääntymässä lopuilleen

Marraskuun viimeistä viikkoa viedään ja kohta siirrytään joulukuulle jo. Meille se tarkoittaa STEA- avustusesityksen odottelua, kohtuullista rauhoittumista koulutyöstä, yhteistyöneuvotteluja, työsopimusten päivittämisiä, palautteiden keruita, arviointia ja toiminnan kokonaisuuden analysointia. Tähän rytmiin on totuttu ja tällä syklillä mennään. STEA avustuspäätöksiin liittyy aina erityistä jännitystä, kun varmuustakuuta ei asiasta kuitenkaan ole. On vain luja usko siihen, että työmme nähdään rahoittajankin mielestä tehokkaana ja merkittävänä yhteiskunnan kannalta. Vasta avustusehdotuksen saatuamme kykenemme lyömään lukkoon ensi vuoden tarkat suunnitelmamme, sillä avustusosuus näyttelee niin suurta prosentuaalista osuutta toimintamme rahoituksesta. Koulutyössämme on vielä muutamia viikkoja, jolloin vierailemme eri kouluilla ennen joululoman alkamista. Tästä vuodesta tuli sittenkin kaikkien aikojen aktiivisin juuri tämän koulutyön kohtaamisten osalta.

Vuoden lopulla viimeistelemme myös tulevan vuoden yhteistyösopimuksiamme ja varmistamme tällä tavoin eri toimintojen jatkuvuutta. Tällä erää näyttää vahvasti siltä, että Etelä-Karjalan sosiaalipiirin kanssa yhteistyömme ei sellaisenaan jatku. Tämä tarkoittaa Etelä-Karjalan alueen koulujen kanssa uudenlaisen tilanteen syntymistä, jonka lopputulema on vielä arvoitus. Uskon ja toivon, että yli 15 vuotta jatkunut alueellinen toimintamme ei kokonaan tule loppumaan kyseisellä alueella. Hyvinkään lähialueella perustetussa KEUSOTEN kuntayhtymässä on pääkaupunkiseudun lisäksi paljon mahdollisuuksia hyvien käytäntöjemme levittämiseen tulevaisuudessa. Mielenkiintoisia aikoja siis eletään näiden mahdollisten muutosten kera. Tämän viikon päätteeksi pidämme vuoden viimeisimmän työpajamme suunnitellusti arvioinnin näkökulmasta. Arvioimme koko toimintaamme ja erikseen työhömme liittyviä osahankkeita. Sidosryhmäpalautteemme ovat erityisen tarkastelumme alla ja niitä olemme tänä vuonna saaneet oikein hyvin kumppaneiltamme.

Ensi vuosi käynnistää uuden vuosikymmenen. Tässä on herkullinen lähtökohta myös uudelle strategiakaudelle. Syyskaudella 2020 arvioimme järjestön kuluvan strategiakauden 2018-2020 aikaansaannoksia ja luomme raamit seuraavalle kaudelle. Toimintaympäristön ja päihdekentän muutokset ovat niin nopeita, että tarvitaan nopeita reagointeja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Mielestäni tässä seikassa olemme Sankareissa aina olleet varsin eteviä. Henkilöstömme muuttuu ensi vuotta ajatellen ja lähdemme siltäkin osin tuorein voimin uuteen vuosikymmeneen. Hietalan Maijan ja Lindellin Johannin jäädessä pois päivittäisestä toiminnastamme haluankin tässä kohtaa kiittää heidän arvokkaasta työpanoksestaan Sankareille ja toivottaa heille molemmille menestystä uusiin haasteisiin.

Avustushakemuksemme toteutuessa hakemallamme tavalla käynnistämme uudenlaisia toimintoja järjestössämme ja lisäämme yhteistyötämme omiin jäsenjärjestöihimme päin. Kuluvana vuonna olemme saaneet kaksi uutta jäsenjärjestöä, jolloin jäsenistömme määrä on kohonnut 25 jäsenjärjestöön. Avaan näitä kokonaisuuksia seuraavissa blogeissani, jos/kun näitä pääsemme toteuttamaan. Kaikki nämä uudenlaiset avaukset ja mahdollisuudet ovat pitäneet sopivasti intoa yllä kohden ensi vuotta. Samalla uudet haasteet ja arkinen aherrus ovat toimineet meille lohduntuojina, kun tänä vuonna olemme kokeneet myös suuren menetyksen työkaverimme Jarnon poismenon vuoksi. Keväisiä tunnelmia en uudelleen haluaisi kokea, vaikka ne elämiseen ja elämään kuuluvatkin. Jarno Saarisen muistorahaston nimissä tulemme vielä ennen joulua tekemään yhden lahjoituksen valitsemaamme kohteeseen. Tästä sitten myöhemmin lisää.

Henkilökohtaisesti liikuntaharrastukseni on kokenut kovia tässä syksyn aikana. Loukkasin polveni sivusiteet lokakuussa ja vasta nyt toipuminen on edennyt vaiheeseen, jossa jalkani kestää jo hieman suurempaa rasitusta. Liikkumisen rajoittamisella on ollut isoja vaikutuksia kokonaisvaltaiseen hyvin-vointiini, mutta nyt onneksi näyttää jo paremmalta. Iloa minulle on tuonut lastemme harrastusten seuraaminen ja heidän nauttimisensa erilaisista liikuntahetkistä. Esikoisemme Lindan pelejä olemme vaimoni kanssa seuranneet tänä vuonna jo 20 vuoden ajan. Tämä matka on pitänyt sisällään valmentamista, kuljettamista, pyykinpesua, kustannuksia, ulkomaanmatkoja, iloja ja suruja, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Onneksemme saamme olla edelleenkin mukana näissä kuvioissa myös kolmen muun lapsemme kautta. Vuosi 2019 on ollut poikkeuksellinen ja odotan kyllä jo kovasti pientä hengähdystaukoa arkeeni.

Hyvää loppuvuotta ja joulun odotusta!

Henrik Norrena

Syksy on Sankareiden kiivainta sesonkia

Pari kuukautta on jo vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Tähän on oikein hyvä syykin, sillä tämän vuoden elo- ja syyskuu ovat olleet kertakaikkisen kiireisiä meille. Tälle aikavälille on mahtunut yli 200 päihdeoppituntia, uuden materiaalin valmistamista, uuden työntekijän perehdyttämistä ja STEA hakua 2020. Mukavaa on ollut huomata, että olemme saaneet pitääksemme paljon opettajille ja muulle ammattihenkilöstöille suunnattuja päihdeinfoja. Näiden määrät ovat olleet poikkeavan korkealla toiminnassamme tässä syksyn aikana. Näiden syiden valossa en ole ehtinyt edes pysähtyä toviksi. Tästä annankin itselleni risuja, sillä oman jaksamisen kannalta tilanne ei koskaan pitäisi olla kertomallani tavalla. Joka tapauksessa alkusyksy on siis ollut kiireinen ja työntäyteinen. Elokuussa suunnittelimme uutta materiaalia ja tavoittelimme lyhyen selitysvideon valmistumista viikolle 40, kun suuntasimme koko porukallamme Etelä-Karjalaan perinteiselle kiertueellemme. Selitysvideo valmistui sitten edellisen viikon perjantaina, joten pääsimme hienosti tavoitteeseemme. Videomme löytyy nyt nettisivuiltamme, josta sen voi katsoa.


Lokakuun ensimmäinen viikko vierähti meillä sitten Etelä-Karjalassa, jossa vierailimme viikon aikana useammalla alueen koululla. Viikkoa sävytti surulliset uutiset Kuopion suunnalta, josta saatiin Suomen koulusurmatilastoihin valitettavasti uusi luku. Nämä uutiset ovat aina kamalia ja pysäyttäviä. Nuoren ihmisen mieli on järkkynyt ja syrjäytyminen on kiistaton fakta. Estääksemme näitä tapahtumia meidän kaikkien on lujemmin ponnisteltava ehkäisevän työn sekä hyvinvoinnin edistämiseksi. Kaveria ei jätetä henkeä olisi saatava laajemmin käyttöön. Varhainen puuttuminen ongelmiin voi toimia meitä kaikkia suojaavana tekijänä. Etelä-Karjalan vierailumme meni oikein hyvin ja oli erityisen raikasta kohdata 7. luokkalaisia, jotka aidosti ovat vielä lapsia. Olemme pitkään seuranneet ko. alueen hyvinvointikyselyiden tulosten kehittymistä. Tuloksista voidaan sanoa, että suurimmalla osalla asiat ovat vallan hyvin, vaikka päihteiden käyttöä ja muuta lieveilmiötä alueella esiintyykin. Alueen nuorista (N=2.680) enää 6 % käyttää nikotiinituotteita ja 15 % on tekemisissä alkoholin kanssa. Reilu 10 vuotta sitten nämä luvut olivat tuplaten isommat.


Järjestömme jätti määräaikaan mennessä ensi vuoden avustushakemuksemme avustuskeskus STEA:lle. Meillä on selkeät suunnitelmat käynnistää uusia hankkeita toiminnassamme ja laajentaa toimintaamme. Järjestömme on saanut tänä vuonna kaksi uutta jäsenyhdistystäkin, joten jäsenmäärämme on nyt kohonnut 25 jäsenyhdistykseen. Kartoitustyömme jäsenistömme parissa jatkuu ja ensi vuonna meillä on asiasta jo varsin hyvä kokonaiskuva. Tiedostamme avustustahomme haasteet rahanjaossa ja olemme tietoisia myös pelituottojen pienentymisistä, kun peliautomaatteja on Veikkauksen toimesta vähennetty. Tässä kohtaa, kun tuotot mitä ilmeisemmin pienenevät niin korostuu järjestöjen tasapuolinen kohtelu rahoittajataholta päin. Itse odotan, että sitä tasapuolisuutta saadaan näkyviin järkevillä päätöksillä. Omista tarkennetuista suunnitelmistamme kerron myöhemmin lisää, kun saamme varmuuden avustuspäätöksistämme.


Loppusyksyn ohjelmammekin näyttää hyvin reipashenkiseltä, joten tiedossa on sankarihommia koko rahan edestä. Marraskuussa aloittelemme työvuoden kokonaisarviointia omassa työpajassamme ja samalla ensi vuoden valmisteluja jatketaan. Varmasti joitakin muutoksia on taas luvassa kuten niin monesti aiemminkin. Haastava toimintavuosi tämä on ollut kaikkinensa ja monenlaista olemme kokeneet. Viime vuoden juhlavuotemme on kaukainen muisto, josta olemme saaneet maksaa hintaa tänä vuonna. Haluan silti ajatella positiivisesti ja uskoa siihen, että kaikilla kokemuksillamme on oltava jokin tarkoitus.


Henkilökohtaisesti tästä alkusyksystä en anna itselleni hyvää arvosanaa. Liiallinen kiire on painanut ja se on sitten heijastunut varmasti olemukseeni. Korjausliikkeet on nyt tehty ja uutta kohden mennään. Tuo kiire vaikutti minulle myös siihen, että päätin jättää koko syyskauden väliin minulle niin rakkaassa kaukalopalloharrastuksessani. Toki olen pelailemassa käynyt satunnaisesti, mutta sarjapeleihin ei aikaa ole riittänyt. Vuoden taitteessa tähän tulee kyllä muutos. Kotosalla olemme vaimoni kanssa seurailleet lastemme harrastuksia ja siitä on tullut paljon ilon aiheita. Ilon aiheita koimme myös alkusyksystä, kun esikoisemme kihlautui ja aloitti työnsä erityisluokanopettajana Ääneskosken suunnalla. Edelleenkin viikonloppujamme ohjaa lastemme turnaukset salibandyn parissa, jotka vievät meitä viikonloppuisin pitkin maakuntia. Mukavampaa ajanvietettä viikonlopuille on vaikea keksiä.

Hyvää syksyn jatkoa toivottaen!

Henrik Norrena