Tämä käynnissä oleva vuosi on ollut todella merkillinen monella tapaa. Koronapandemia on ravistellut kaikkia mahdollisia rakenteita ja muuttanut jo nyt isosti asioitamme sekä totuttuja käytäntöjä. Järjestötyössämme tämä on näkynyt mm. ottamamme digiloikan, verkkopalavereiden ja vähentyneiden aitojen kohtaamisten kautta sekä uusien materiaalien suunnittelutyössä. Maailma muuttuu vääjäämättä ja tässä muutoksessa on pysyttävä mukana.
Järjestömme pitkäaikainen tukija avustuskeskus STEA on ilmoittanut, että tuleviin avustuksiin on tulossa ”leikkauksia” jo ensi vuodelle. Valtioneuvoston kesäisen esityksen mukaan leikkaustarpeet STEA:n avustuksista olisivat jopa 33 % luokkaa, mikä on aivan käsittämättömän paljon pois järjestöjen rahoituksista ja toimintojen turvaamisista. On selvää, että näin kovaa leikkausta eivät järjestöt tule kestämään. Leikkaustarpeet tulevat luonnollisesti Veikkauksen pienentyvistä rahapelituotoista, joiden osuus tulee väkisinkin olemaan huomattava. Järjestöjen työ on monella tapaa erityisen tärkeää, kustannustehokasta ja korvaamatonta. Jollakin tavalla tämä asia on huomioitava tulevissa päätöksissä ja turvattava suomalainen järjestötyö kansalaistemme hyvinvoinnin edistämiseksi.
Oma järjestömme on vuosien saatossa toteuttanut tuhansia päihdeoppitunteja, kehittänyt ja luonut materiaalia ehkäisevän työn ja ajan vaatimuksiin, tukenut kuntien toteuttamaa ehkäisevää työtä, järjestänyt ja osallistunut satoihin erilaisiin tapahtumiin, liikuttanut kansalaisia aina lapsista aikuisiin sekä työllistänyt ihmisiä. Näiden tapahtumien avulla olemme tavoittaneet satoja tuhansia ihmisiä ja tällä työllä on merkitystä. Olen itse vaikuttanut järjestötyössä jo pitkään. Tiedän tasan tarkkaan, että ehdotetut leikkaukset tarkoittavat monelle toimijalle kuoliniskua. Jos leikkurista vielä jotenkin selvitään, jättää se joka tapauksessa pahoja jälkiä järjestöjen toimintaan ja sitä kautta toimintojen kohderyhmille eli kansalaisille. Nyt tarvitaan laaja-alaista järjestöjen toimintaa ymmärtävää näkemystä sekä rohkeutta päättäjiltämme pitää järjestötyö edelleen voimissaan. Tulevilla päätöksillä on pitkäaikaiset seuraamukset ja suora vaikutus suomalaisten hyvinvointiin. Erityiset vaikutukset tulevat kohdentumaan niihin perheisiin ja ihmisiin, jotka jo muutenkin ovat jäämässä/jääneet palveluiden ulkopuolelle.
Järjestömme tulevaisuussuunnitelmia hahmottelimme jo strategiapäivässämme hiljattain. Ehkäisevän työn ja hyvinvoinnin edistämisen tarve on ilmeinen. Työtä tarvitaan ja esim. koronan vaikutukset tulevat lopullisesti näkyviin vasta viiveellä. Huolestuttavia uutisia perheiden pahoinvoinnista ja palveluista katoavista nuorista saamme kuullaksemme tuon tuosta. Päihteiden käyttö ei ole loppumassa, vaan enemmänkin muuttumassa entistä vahvemmin sekakäyttökulttuuriksi, jossa eri aineita käytetään estoitta ”lieventämään” syntynyttä pahoinvointia. Kuten tiedetään tämä yhtälö ei toimi halutusti ja seurauksena on vakavia mielenterveys- ja päihdeongelmia, joiden jälkilaskuista tulee massiivisen kalliit.
Järjestömme on valmiina toimimaan ja tekemään oman
osansa hyvinvoinnin edistämiseksi Suomessa. Tarvitsemme vain riittävät
perusedellytykset, jotta kykenemme toimimaan. Näin on suurelta osin muidenkin
järjestöjen kohdalla. Järjestötoiminta on perinteisesti ollut ihmisläheistä,
notkeaa, reagoivaa, innovatiivista sekä vaikuttavaa ja sen merkitys
yhteiskunnassamme on suuri. Tämän faktan romuttamisessa ei olisi mitään järkeä.
Toivon todella, että tässä asiassa järki voittaa ja päättäjämme kykenevät
katsomaan kauaskantoisesti. Ehkäisevä työ on väärä leikkauskohde.
Alkusyksyn terveisin,
Henrik Norrena
toiminnanjohtaja
Elämäni Sankari ry
