Nuorten liikkumattomuus on viime vuosina noussut yhdeksi merkittävimmistä terveyshaasteista Suomessa. Vaikka liikunnan terveyshyödyt ovat yleisesti tunnettuja, yhä harvempi nuori saavuttaa päivittäistä liikuntasuositusta – perusopetusikäisistä 7-15 -vuotiaista hieman yli kolmannes (37 %) ja lukiolaisista 19 prosenttia (Kokko & Hämylä 2025). Moni viettää suuren osan päivästä istuen: koulussa, kotona äly- ja digilaitteiden ääressä tai julkisessa liikenteessä matkalla paikasta toiseen. Jokaisessa kadunkulmassa tarjolla olevat sähköpotkulaudat eivät pahimmassa tapauksessa kannusta vähäiseenkään arki- ja hyötyliikuntaan. Lyhyetkin välimatkat, esimerkiksi harrastuksiin, kuljetaan vanhempien kyydityksillä. Perinteiset pihapelit ja -leikit alkavat olla jo melkein kadonnut kansanperinne. Ilmiö ei ole yksittäisen henkilön valinta, vaan sen taustalla vaikuttaa joukko yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja yksilöllisiä tekijöitä. Tämän kehityksen seuraukset eivät näy ainoastaan yksilön hyvinvoinnissa – ne heijastuvat myös koko yhteiskuntaan.
Pohdin blogikirjoitukselleni aihetta ja eri vaihtoehdoista luontevin oli lähteä tarkastelemaan liikunnan, liikkumisen ja etenkin liikkumattomuuden merkitysvaikutuksia, erityisesti järjestömme pääkohderyhmän, eli nuorten näkökulmasta. Elämäni Sankari ry:n arvoissa on aina vallinnut vahva tahtotila liikunnalliseen elämäntapaan ja harrastuksiin kannustamisessa, myös omat koulutus- sekä työtaustani ovat liikunnan ja hyvinvoinnin saralta. Aihepiiri on laaja, monisyinen ja valitettavasti viime vuosina muodostunut ”aina ajankohtaiseksi”. Mielenkiintoista ja tuoretta valtakunnallista tutkimustietoa liikkumisesta saadaan jälleen reilun kuukauden päästä, kun kouluterveyskyselyn tulokset julkaistaan. Kaiken yhteiskuntaa ravistelevan talouskurjuuden keskellä on myös hyvä muistaa, että liikkumattomuuden ja paikallaanolon vuotuiset kustannukset Suomessa ovat varovaisesti arvioituna yli 3 miljardia euroa (UKK-instituutti 2025). Nuorissa on yhteiskuntamme tulevaisuus ja huolestuttavan kehityskulun kääntämiseksi olisi ryhdyttävä vaikuttaviin toimenpiteisiin.
Miten liikkumattomuus sitten ylipäätään vaikuttaa – miksi ihmisen tulisi liikkua? Yksilötasolla vaikutukset tapahtuvat laaja-alaisesti. Fyysisesti liikkumattomuus altistaa ylipainolle ja lihavuudelle, heikentää tuki- ja liikuntaelimistön kuntoa sekä lisää riskiä sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin. Psyykkisesti vähäinen liikunta voi heikentää mielialaa, lisätä ahdistusta ja vaikeuttaa keskittymistä – nuorten liikunnan puutteen ja masennuksen väliltä on löydetty selviä yhteyksiä (Jokinen 2.5.2023). Useat tutkimukset osoittavat, että liikunnalla on myönteinen vaikutus aivojen terveyteen ja toimintaan, muistiin ja oppimiskykyyn (esim. Di Liegro ym. 2019). Nuori, joka ei liiku riittävästi, saattaa väsyä helpommin, jaksaa huonommin koulussa ja vetäytyä sosiaalisista tilanteista. Pitkällä aikavälillä tämä voi johtaa syrjäytymiseen, päihteiden käyttöön ym. vaikeuksiin elämässä.
Yhteiskunnan näkökulmasta nuorten liikkumattomuus ei ole vain terveysongelma, vaan myös taloudellinen ja sosiaalinen haaste. Aiemmin mainittu liikkumattomuuden aiheuttama massiivinen kustannusarvio muodostuu lukuisista eri osatekijöistä. Kroonisten sairauksien yleistyminen lisää terveydenhuoltokustannuksia, ja fyysisesti heikossa kunnossa olevien nuorten työkyky tulevaisuudessa voi olla uhattuna. Riittääkö työvoimaa kriittisen tärkeille aloille, kuten poliisiin, pelastajiin, puolustusvoimiin ja terveydenhuoltoon – entä mitä tapahtuu maanpuolustuskyvylle? Myös mielenterveyspalveluiden kuormitus kasvaa ja esimerkiksi Työeläkevakuuttaja Varma sai viime vuonna ennätysmäärän alle 25-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkehakemuksia, keskeisimpänä syynä mielenterveyden häiriöt (Ikävalko 13.1.2025). Syrjäytyminen ja pahoinvointi ei vaikuta vain yksilön elämään, vaan sillä on vaikutuksia koko yhteiskunnan sosiaaliseen eheyteen ja resurssien riittävyyteen. Voidaan jopa kysyä, miten yhteiskunta pystyy säilyttämään toimintakykynsä, jos suuri osa nuorista ei voi hyvin?
Herää siis väistämättä kysymys, joka ei todellakaan ole yksiselitteinen ja selkeä – mitä tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä ja kenen? Vastuuta ei tietenkään voi sysätä vain nuorelle itselleen, vaan tarvitaan laajempaa yhteiskunnallista, rakenteiden, tahtotilojen ja ajattelutapojen muutosta. Nostan seuraavaksi ainoastaan muutaman keskeisen tulokulman esille, ettei kirjoitus lähde rönsyilemään loppumattomille teille.
Koulua tarjotaan usein ratkaisuksi, ratkomaan lähes kaikkia kohtaamiamme haasteita ja lieveilmiöitä – siellähän ne nuoret arkipäivänsä viettävät, kuuluu toteamus. Kouluissa ja oppilaitoksissa operoivat ammattilaiset tarjoavat lähtökohtaisesti turvallista, innostavaa ja monipuolista liikuntakasvatusta, joka tapahtuu käytössä olevalla (niukalla) tuntiraamilla ja resursseilla. Harrastamisen Suomen malli on tuonut seuratoimijat liikuttamaan, erityisesti vailla vakinaista harrastusta olevia lapsia suoraan koulupäivän yhteyteen. Puhelinten käytön rajoittaminen koulupäivän aikana saattaa lisätä liikkumista välituntien aikana. Yritystä siis on, mutta ei koululaitos yksistään ratkaise, eikä sen tarvitsekaan, liikkumattomuuden kokonaisvaltaista haastetta. Toki päättäjät voivat halutessaan tehdä lisäyksen, tunti reipasta liikuntaa jokaisen koulupäivän yhteyteen ja etenkin vähän liikkuvat saavat arkeensa merkittävän terveyden ja hyvinvoinnin positiivisen muutoksen. Ikävä kyllä suhtaudun hieman skeptisesti siihen, että tällainen päätös saadaan nuijittua läpi, huolimatta asian ympärillä vellovasta orastavasta tahtotilasta.
Kaupunkisuunnittelulla, ympäristöjä ja liikuntapaikkoja kehittämällä liikkumisesta voidaan muodostaa luonnollinen ja houkutteleva osa arkea, eikä nähdä sitä vain erityistapahtumana. Esimerkiksi turvalliset pyörätiet (mielellään pyöräillen, ei sähköpotkulaudalla liikkuen…), maksuttomat harrastuspaikat ja yhteisölliset tapahtumat voisivat madaltaa kynnystä osallistua. Kauniita ajatuksia, tiedän – ydinkysymys kuuluukin, miten nuoret saadaan puhelimen ja muiden älylaitteiden parista näiden piiriin. Helppoja vastauksia tähän ei ole, eivätkä muutokset tapahdu hetkessä. Vanhempien, opettajien, päättäjien ja kaikkien nuorten parissa toimivien esimerkin vaikutus on tärkeä: kun liike näkyy arjessa, se alkaa vähitellen normalisoitua. Lisäksi liikuntakulttuurin muutokset tulee hyväksyä, tarjota nuoria inspiroivaa tekemistä ja sopivat fasiliteetit. Huomionarvoista on, että lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä kartoittavan LIITU -tutkimuksen (Kokko & Hämylä 2025) mukaan omaehtoinen liikkuminen on selvästi yleisin liikkumismuoto lapsista nuoriin aikuisiin.
Liikuntapelit ja sovellukset, aktiivisuusmittarit ym. teknologia sekä erilaiset vaikuttajamarkkinointia hyödyntävät hankkeet ja tempaukset ovat nykypäivää ja näitä voitaisiin vielä tehokkaammin hyödyntää liikkeen edistämiseen. Tuoreena esimerkkinä Tasavallan presidentin keväällä lanseeraama liikuntakampanja – Ylipäällikön harjoitusohjelma, jossa hyödynnetään mm. sosiaalista mediaa ja mobiilisovellusta. (Puolustusvoimat 14.4.2025). Kampanja kannustaa tulevia varusmiehiä valmistautumaan palvelukseen sekä rakentamaan pysyviä liikuntatottumuksia. K-ryhmä kumppaneineen (mm. urheilun suuret lajiliitot, urheilulähettiläät, jääkiekkoseurat, rap-duo JVG) starttasi vuonna 2024 Liike on lääke -hankkeen, jonka tapahtumakiertue kannustaa lapsia ja nuoria kaikenlaiseen liikkumiseen – leikkimiseen, höntsäämiseen ja pihapeleihin (K-ryhmä 2025).
Liikkumiseen ja liikunnan harrastamiseen on tarjolla lukematon määrä eri vaihtoehtoja, omiin mieltymyksiin ja resursseihin sovitettuna. Joku haluaa kilpailla ja urheilla tavoitteellisesti, toiset taas liikkua omaksi ilokseen, vaikkapa kaverin tai perheen kanssa. Palveluja ja toimintaympäristöjä tarjoavat kattavasti niin julkinen sektori kuin yksityisen sektorin kaupalliset toimijat. (Urheilu)seura- ja harrastustoiminta on merkittävä ja perinteinen nuorten liikuttaja Suomessa. 9-15 -vuotiaista lapsista ja nuorista 60 % osallistuu seuratoimintaan, 16-20 -vuotiaista nuorista aikuisista taas 44 % (Kokko & Hämylä 2025). Kustannusten huomattava nousu on puhututtanut jo pidemmän aikaa ja hyvätuloisissakin perheissä saatetaan olla helisemässä kuukausi- ja kausimaksujen kanssa. Harrastajamäärien laskusta ollaan huolissaan. Mikä lääkkeeksi tähän, olisi laajemman pohdinnan ja erillisen kirjoituksen paikka.
Tätä kirjoittaessa kesä on vähitellen vaihtumassa syksyksi ja arkinen aherrus jälleen alkanut. Lapset ja nuoret ovat juuri alkaneet palailla pulpettiensa ääreen, kenties nykypäivän muuntojoustaviin oppimistiloihin (Hinkula 6.8.2025) tai muihin, erilaisia virikkeitä tarjoaviin avoimiin oppimisympäristöihin. Näilläkin ratkaisulla voidaan hyvin toteutettuna vähentää paikallaanoloa ja istumista. Vapaa-ajan harrastustoiminnot käynnistyvät ja tarjoavat mahdollisuuksia uusiin alkuihin. Tähän lopuksi on hyvä muistutella siitä tärkeimmästä, eli kodin merkityksestä, joka pätee myös liikunnallisen elämäntavan kehittymiseen jo pienestä pitäen. Miten suhtautuminen liikuntaan näkyy jokapäiväisessä arjessa, vanhempien ja lähipiirin elämässä? Näytetäänkö esimerkkiä aktiivisuudesta vai passiivisuudesta – luodaanko mahdollisuuksia liikkumiseen? Kaikkea emme voi sysätä yhteiskunnan harteille, eikä kaikki ole varallisuudesta kiinni, vaikka vanhempien sosioekonomisella asemalla on tutkitusti vaikutusta lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymiseen sekä fyysisen aktiivisuuden määrään (Kokko & Hämylä 2025). Mahdollisuuksia liikkumiseen, joskin eri tasoisia, löytyy jokaisesta kunnasta ja kaupungista meille kaikille – lapsista ja nuorista aina aikuisväestöön ja senioreihin. Nämä ovat valintoja ja uuden kokeilemista, priorisoimista ja oman tilanteen hyväksymistä. Kaikista ei tule uusia kallerovanperiä, iivoniskasia, mikkorantasia tai wilmamurtoja, mutta liikunnallisen elämäntavan omaksuminen lapsena usein kantaa pitkälle aikuisuuteen – terveyteen ja hyvinvointiin.
Summa summarum: ”Jokainen syy olla liikkumatta on tekosyy” totesi eräs pitkäaikainen valtionpäämies muutama vuosikymmen sitten. Lausahdus on vahva, paremmin sen aikaiseen ajankuvaan, kuin nykypäivän varsin herkillä olevaan keskustelupiiriin istuva – herättää varmasti tunnereaktioita sekä mielipiteitä laidasta laitaan. Ydinsanomaa voi kuitenkin peilata yksilötason lisäksi myös laaja-alaisemmin, jokainen omasta positiostaan käsin. Nuorten liikkumattomuus ei ole vain henkilökohtainen valinta, vaan monen tekijän summa, joka vaatii yhteisiä ratkaisuja. Talkoissa on mukana koko yhteiskunta – instituutiot, eri sektorit ja päättäjät, media ja kulttuurit, perheet, yksilöt ja yhteisöt. Jos emme reagoi ajoissa, maksamme hintaa terveyden, hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen kestävyyden muodossa. Onko meillä varaa olla tekemättä mitään?
Teemu Koskimäki
Kohtaamistyön kehittäjä
Opintovapaalla 1.9.2025 alkaen
Lähteet
Di Liegro, C.M., Schiera, G., Proia, P. & Di Liegro, I. 2019. Physical Activity and Brain Health. Genes (Basel). 10 (9), 720–760. Viitattu 8.8.2025.
Hinkula, E. (6.8.2025). Tampereen uusin koulu palasi perinteiseen tyyliin – siellä on luokkahuoneet. YLE Koulutus. Viitattu 8.8.2025. https://yle.fi/a/74-20175745.
Ikävalko, K. (13.1.2025). YLE Työelämä. Nuoret aikuiset hakivat entistä useammin mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Viitattu 11.8.2025. https://yle.fi/a/74-20136512.
Jokinen, H. (2.5.2023). Moderni yhteiskunta ei kannusta liikkumaan – tutkimuksesta löytyi yhteys nuorten liikunnan puutteen ja masennuksen välillä. YLE Hyvinvointi. Viitattu 8.8.2025. https://yle.fi/a/74-20029198.
Kokko, S. & Hämylä, R. (toim.) 2025 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2024. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2025:1.
K-ryhmä (2025). LIIKE ON LÄÄKE – MAALINA TERVE SUOMI. Viitattu 11.8.2025. https://www.k-ryhma.fi/liikeonlaake.
Puolustusvoimat. (14.4.2025). Tasavallan presidentti kannustaa nuoria liikkeelle – Ylipäällikön kunto-ohjelma tukee varusmiespalvelukseen valmistautumista. Viitattu 10.8.2025. https://intti.fi/-/1948673/tasavallan-presidentti-kannustaa-nuoria-liikkeelle-ylipaallikon-kunto-ohjelma-tukee-varusmiespalvelukseen-valmistautumista.
UKK-instituutti 2025. Liikkumattomuuden kustannukset vuodessa. Viitattu 8.8.2025. https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumattomuuden-kustannukset/liikkumattomuuden-kustannukset-suomessa/.
