”Kävelen ripein askelin yläkoulun käytävää ja etsin luokkaa, jossa tuntini pian alkaa. On välitunti. Käytävä on täynnä oppilaita, jotka istuvat lattialla jalat oikosenaan, kukin oman puhelimensa yli kumartuneena. Mielessäni pyörii ajatuksia nuorten arjesta ja hyvinvoinnista: huoli passiivisuudesta, liiallisesta kännykän käytöstä, liikkumisen vähyydestä. Tässä se kaikki on, aivan silmieni edessä. Mutta kohta saan mahdollisuuden — päihde- ja hyvinvointioppituntini on alkamassa.”
Tuohon hetkeen käytävällä kiteytyy työni: sen haastavuus ja sen palkitsevuus. Uskon, että meillä koulun ulkopuolisilla toimijoilla on lempeän kohtaamisen kautta suuri mahdollisuus vaikuttaa. Kun nuorelle tarjoaa keskustelun mahdollisuuden, kuuntelee, antaa sopivasti vaihtoehtoisia ratkaisuja ja lähtee yhdessä oivaltamaan, mistä milloinkin on kyse, jotain alkaa liikkua.
Emme mene näihin kohtaamisiin tyhjin käsin. Toteutamme parhaillaan perinteisiä hyvinvointikyselyitämme, joihin esimerkiksi Keski-Uudellamaalla vastaa noin 4 000 nuorta vuosittain. Nuorten oma ääni nousee niistä vahvasti esiin ja antaa meille arvokasta taustatietoa jokaiseen kohtaamiseen.
Mitä nuorille kuuluu?
Vastauksissa on paljon hyvää: suurin osa nuorista, 62 %, kokee olevansa tyytyväinen elämäänsä. Noin neljännes (24 %) kokee tyytyväisyyttä vain puolet ajastaan, ja 14 % on tyytymätön omaan elämäänsä. Juuri tässä kohtaa meillä aikuisilla on suuri vastuu. Kuinka tukea nuorta? Kuinka kuunnella ja tarjota olkapäätä vaikeina hetkinä? Kuinka kannatella?
Kun ristiintaulukoin nuorten vastauksia, tyytymättömien joukossa korostuivat samat asiat kerta toisensa jälkeen: keskusteluyhteyden puute omiin vanhempiin, ystävien vähyys, kiusaaminen, elämänhallinnan haasteet kuten myöhään nukkumaan meneminen, kouluruokailusta laistaminen — ja päihdekokeilutkin.
Tulokset eivät yllätä. Pitkään tätä työtä tehneenä voin todeta, että yläkouluikäisten päihteiden käyttö on vähentynyt selvästi viimeisen 20 vuoden aikana. Se on iso voitto, mutta ei tarkoita, että ongelma olisi poistunut. Päinvastoin: savuttomat nikotiinituotteet, kuten vapet ja nikotiinipussit, alkoholi sekä lisääntyvät laittomat päihteet luovat nuorille aivan uudenlaisia haasteita. Onneksi ylivoimaisesti suurin osa nuorista pidättäytyy päihteistä koko yläkoulutaipaleensa ajan.
Kouluilla ja valkokankaalla
Valmistelemme parhaillaan suuren luokan Pidä pääsi -koulukiertuetta Keusoten hyvinvointialueella. Kohtaamme alueen kaikki 7.-luokkalaiset 24 yhteistyökoulumme mahdollistamana. Kiertuetta on toteutettu jo neljä vuotta, ja menossa on viides toimintavuotemme. Menemme näihin kohtaamisiin avoimin mielin ja haastamme nuoret keskusteluun päihde- ja hyvinvointiasioista. Hyvinvointikyselyn tuloksia jalkautetaan nuorille ja heitä haastetaan pohtimaan niitä. Kuuntelemme, keskustelemme, korostamme valintojen merkitystä ja luomme uskoa tulevaisuuteen. Kovin kaukana ollaan niin sanotusta vanhan ajan valistustunnista.
Toinen iso kokonaisuus liittyy ehkäisevän päihdetyön viikkoon (vko 45). Sinne valmistelemme ensi kertaa leffamaratonia tuottamistamme lyhytelokuvista vuosilta 1999–2022. Elokuvien lisäksi keskustelemme ajankuvasta eri vuosikymmeninä, päihdeilmiöiden ja nuorisokulttuurin muutoksista sekä siitä, miten ehkäisevä työ on ajan saatossa muuttunut. Toteutamme maratonin yhteistyössä Hyvinkään Museokeskus Taikan ja Kipinä-lukion kanssa. Tästä lisää myöhemmin.
Koti ratkaisee
Syksyymme kuuluu myös vanhempainiltoja, ja niitä on tänä syksynä tilattu ilahduttavan paljon. Pidän tätä suuntaa todella tärkeänä, koska uskon hokemaamme: ”Koti on tärkein ehkäisevän työn yksikkö.” Ehkäisevä päihdetyö ei voi toimia, jos aikuiset jäävät siitä ulkopuolelle. Oma toimintamme kouluissa tukee lasten ja nuorten kasvatusta — samoin tekee koulutyö. Kasvatusvastuu on ja pysyy lasten huoltajalla tai vanhemmilla.
Alussa mainitsemastani hyvinvointikyselystä löytyy myös tämä fakta: noin kolmannes yläkoululaisista ei ole keskustellut omien huoltajiensa kanssa päihteisiin liittyvistä asioista. Rohkenen kannustaa kaikkia huoltajia ottamaan päihdeaiheiset keskustelut osaksi arkeanne.
Kannustan aikuisia osallistumaan myös vanhempainiltoihimme laajalla joukolla. Illoissa saatte ajankohtaista tietoa nuortenne hyvinvoinnista, paikallistason päihdeilmiöistä, vertaistukea sekä työkaluja keskusteluihin nuorten kanssa.
Ehkäisevän päihdetyön arki koostuu usein pienistä hetkistä — oikeista kysymyksistä oikeaan aikaan. Kun me aikuiset olemme läsnä, tuemme tuhansien nuorten ääntä ja annamme eväät pitää pää kylmänä, teemme tulevaisuudesta vähän turvallisemman.
Hyvää syksyn odotusta ja tapaamisiin vanhempainilloissa!
Henrik Norrena
kouluttaja, toiminnanjohtaja
Elämäni Sankari ry