Pitkästä aikaa pääsen kirjoittamaan fiiliksiäni näin blogitekstin muodossa. Viime syksystä käynnistynyt myllerrys toiminnassamme on rauhoittunut ja alkanut vuosi on lähtenyt käyntiin oikein mukavalla tavalla. Tuolla myllerryksellä viittaan henkilöstömuutoksiimme, rekrytointi- prosessiimme, talouspaineisiin ja kaikenlaiseen epävarmuuteen, joita nämä asiat toivat mukanaan. Voin tunnustaa, että viime syksy pääsi pitkän työurani kärkiviisikkoon kaikessa ankeudessaan. Käynnistynyt vuosi toi meille ensinnäkin hyvän avustuspäätöksen, jossa ei leikkauksia esiintynyt. Tähän olin todella tyytyväinen, sillä niin monen muun järjestön kohdalla tilanne oli vallan toinen.
Vuoden alusta palkkasimme uuden kohtaamistyön koordinaattorin Jan Laakson Järvenpäästä, joka on mukavasti päässyt jo työhönsä kiinni. Uudistettua tiimiämme täydennetään vielä mahdollisesti myöhemmin tänä vuonna. Suurena apuna viime syksynä ja muutoinkin meillä on ns. keikkalaisverkosto, jossa on puolenkymmentä aktiivista toimijaa, joita voimme työssämme apuna käyttää. Jälleen kerran tämä verkosto osoitti meille tärkeytensä. Toiminnallisesti jo heti tammikuu oli noin kolme kertaa vilkkaampi kuin edellisvuonna. Kouluvierailuja on tehty kiivaaseen tahtiin työn painottuessa Keusoten hyvinvointialueelle. Uusiakin koulukumppaneita olemme saaneet Helsingin suunnalta ja nämä vierailut ajoittuvat toukokuun aikoihin. Näin keväällä valmistelussa ovat useat omat tapahtumamme mm. perinteiset päihdekuplatapahtuma, sankarisähly -turnaus ja tuleva kesäleiri. Innolla näitä teemme ja tavoittelemme kuten aina laadukasta lopputulosta.
Tammikuun lopulla olimme kouluttautumassa nuorisopäihdepsykiatrian ja lastensuojelupäivillä Helsingissä. Kaksipäiväinen tapahtuma oli jälleen erittäin laadukas, josta saimme paljon irti. Yksi alkuvuoden mieleen painuvimmista tapahtumista oli vierailuni STM:n ja valtiosihteerityöryhmän luona, jossa järjestöedustajia oli kuultavana Suomen huumetilanteesta. Oman puheenvuoroni pidin ehkäisevän työn tärkeydestä nuorten arjen ympäristöissä kouluissa ja harrastuksissa. Vierailusta minulle jäi sellainen kuva, että toimijakenttämme on edelleen hyvin hajanainen ja päihdepolitiikkamme kaipaa kiireellistä päivittämistä. Tarvitaan eri toimijat kokoava, innostava ja ajantasainen ohjelma, jossa yhteisellä visiolla rakennetaan parempaa huomista. Tavoitteena tulisi olla päihdepoliittisen Suomen mallin luominen, jossa ehkäisevä työ, riski-ehkäisy ja hoito / tuki toimivat kaikki paremmin kuin nykyisin. Tämä jos mikä on yhteistyötä ja tähän tarvitaan kaikki mukaan. Tältä toimintavuodelta odotan omalta työltämme laadukasta tekemistä ja määrällisesti maltillista kasvua edellisvuoteen.
Toivon, että järjestöihin kohdistuvat leikkaukset eivät jatkuisi ja tilanne rauhoittuisi. Taustalla on koko ajan uhkakuvina vuosien 2027 ja 2028 sopeutustarpeet, joista olemme hyvinkin tietoisia. Samalla toivon, että Suomen päihde-politiikka todellakin ottaa kehitysaskeleensa ja ryhdytään puheista tekoihin. Muutaman vuoden takaisesta huumepolitiikan koulutuksestani minulle jäi vahvasti mieleeni tällainen lause; ”if you cannot do great things, do small things in a great way”. Minulle tämä tarkoittaa perusasioihin ja omaan tekemiseen keskittymistä. Ilman hyvää ja laadukasta perustekemistä ei ole mahdollista saavuttaa myöskään suuria tuloksia.
Henkilökohtaisella tasolla on tapahtunut myös paljon viime aikoina. Viime vuoden puolella sain kuullakseni, että sukuumme on jälleen tulossa uusi tulokas tulevana kesänä. Näin ollen pappahommani paisuvat, mutta varsin iloisesta asiasta on kyse. Tulevana keväänä vietämme myös mitä todennäköisemmin kuopuksemme ylioppilasjuhlia. Olen ylpeä tyttäreni saavutuksesta. Viime syksynä tein paluun Hyvinkään tennisseuran kuntotenniksen pariin ja tämä on ollut todella virkistävää itselleni. Pelejä tulee säännöllisesti ja kyseinen kuntotennis tarjoaa sopivasti kilpailuvietilleni liennytystä kuntoilun lisäksi. Oman lajini kaukalopallon kautta tätä samaa toteutetaan suunnitelmallisesti ja siellä tähtäimet ovat jälleen kevään SM-kisoissa tällä kertaa Kuopiossa. Monenlaista valoa on siis näkyvissä elämässäni niin työn kuin siviilielämän puolellakin. Jaksan uskoa siihen, että positiivisella asenteella ja luottamuksella tulevaisuuteen on hyvä lopputulema. Tätä samaa uskoa haluan valaa teille kaikille.
Hyvää ja innostavaa kevättä toivottaen!
Henrik Norrena 28.2.2026 toiminnanjohtaja Elämäni Sankari ry